30 kesäkuuta 2010

A-haa-elämys ja m-m-mmm-elämys

Täten lupaan ja vannon, että vastedes, kun tarvitsen jotain tavaraa, ihan mitä vain muuta kuin ruokaa tai alusvaatteita, menen ensin kirpputorille, ja vasta etsinnän epäonnistuttua siirryn uuden tavaran liikkeisiin.

(Johdanto ei sitten sovi suoraan seuraavaan, sillä pidin pienen tauon, ja sillä aikaa ajatus katkesi)






Olin tänään vähän kiertelemässä ja ostin kaupasta 73 eurolla:



Aterinten metsästys onkin aikamoinen tarina, enkä jaksa sitä nyt suurelle yleisölle selvittää. Lopputulos on kuitenkin se, että mulla on noin 7 pikkulusikkaa, 7 haarukkaa, 8 isoa lusikkaa ja 8 veistä...... Keräilen tota Hackmanin Flirt Hei-sarjaa. En tosin tarvitse niitä enempää tällä hetkellä. :D

Kapuskat on kenialaisten käsityöläisten tekemiä "reilun kaupan" tuotteita, mut ei siis varsinaisesti Reilun kaupan. Tuli kuitenkin hyvä mieli, vaikka tarkoitukseni oli ostaa suomalaista käsityötä.



Siirryin kaupunkikierrokseni lopulla kirpputorille, ja sain totaalisen a-haa-elämyksen.
Olen ollut ahkera kirpputorikoluaja muutaman vuoden, mutta aikaisemmin oon haalinut lähinnä vaatteita ja asusteita. Olin päättänyt jo aikoja sitten ostavani kaikki huonekalut ja muut sisustuselementit kirpputorilta. Mieleeni ei juolahtanut, että voisin löytää sieltä ihan kaiken tarvitsemani!



Kirpputorilta ostin n. 8 eurolla:



Lasinen uunivuoka (ei naarmuja tm. käytön jälkiä), puinen leikkuulauta (ei naarmuja (mielestäni erittäin outoa, kun on kyse esineestä, jota hakataan veitsellä), puupinta muutenkin hyvässä kunnossa), kauha (naarmuinen, mutta ehjä ja lähes ilmainen (50 snt) sekä juustohöylä ja juustoveitsi (Hackman).



Ihan vaan vertailun vuoksi Ikean vastaavat tuotteet:








Juustoveistä en löytänyt.

Tuotteiden hinta ilman juustoveistä 27,80. Euroa, ei kruunua.

Kuuluuko jonkun muunkin päässä sellainen "a haaaaa"?

Anyone?








Matkalla kaupungista kotiin (ja tietysti päinvastoin) on sillankorjaus menossa, ja tänään ei päässyt ajamaan edes sillan alta, vaan piti mennä kiertotietä.

Heijastinliivinen tyyppi seisoi keskellä tietä, joten pysäytin auton. Heijastinliivityyppi ei ollut ihan mikä tahansa tyyppi, vaan ihan syötävän hyvännäköinen nuori mies!!!!!

Yllätys, mulla meni ihan pasmat sekasin, ja kävimme seuraavanlaisen äänettömän keskustelun Eskon (Erittäin Seksikäs Kiertotielle Opastaja) kanssa:





minä: katson poikaa suoraan silmiin kysyvästi, ja taidan vähän kohautella olkiani
tarkoittaa -> "mitä mun kuuluu tehdä?" (siis ku mun edellä ajanut auto meni vielä, mutta mä en ollut varma, voinko mä vielä mennä)

Esko: liikuttaa huuliaan niin että joudun lukemaan niiltä (ei silti, aika kivat huulet oli..) ja osoittaa taakseen ja sitten sivulle
-> "ootko menossa tonne vai tonne?"

minä: osoitan ja taidan sanoa ääneen
-> "tonne"

Esko: liikuttaa huuliaan (tai mistä mä sen tietäsin, vaikka Eskokin olis ääneen puhunut?!?!!?) ja näyttää merkin
-> "okei, sitten odota"

molemmat: hymyilee, flirttailee, ei saa katsettaan irti, tietää että tää loppuu muutaman sekunnin kuluttua....
-> "teille vai meille?"

Esko: saa viestin radiopuhelimeensa ja odottaa ehkä sekunnin enemmän kuin tarvis, ja näyttää merkin, että saan jatkaa
-> "en millään haluis päästää sua menemään.."

minä: luon viimeisen katseen ja makuukammareimman hymyn, mitä siinä tilanteessa irtoaa, enkä meinaa osata ajaa enää lainkaan
-> "onko pakko mennä? eikö tuo jono takanani vois vielä hetken odottaa? ei sitten, jää hyvästi"









Juuri tuollaiset pienet ohikiitävät onnenhetket tekee arkielämästä niin makoisaa.

Ja tuollaisten takia huomaa, että on kesä, ja hormoonit hyrrää.


28 kesäkuuta 2010

Maailman surkein juhannuskuvasaldo

Yleensä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta nyt kamerastani ei löydy kuvia muuta kuin juhannuksen alkuhetkistä. Toisaalta, mitä kaikkea hauskaa olisin missannutkaan, jos olisin keskittynyt valokuvaamiseen!

Torstai-iltana olin siskoni kanssa katsomassa Sinkkuelämää 2 -leffan. En löydä tarpeeksi ala-arvoisia sanoja kuvailemaan elokuvaa. Se oli niin surkea, että nauroin enemmän sen säälittäviä kohtia kuin hahahauskoja.

Kävimme siskon kanssa vielä yksillä, ja sitten painuimme nukkumaan. Perjantaiaamupäivällä lähdimme maakunta-ajelulle, sillä tarkoituksenamme oli viettää melko rauhallinen ja terveellinen elämysjuhannus...



Löysimme tällaisen "laguunin", jossa heittäydyimme piknikille. Paikalla oli lähinnä lapsiperheitä ja pariskuntia, voi miten tylsää.



Lentokoneet ovat vaikea kuvauskohde.



Kuin myös riippuliitäjät.



Kotimatkalla kävimme moikkaamassa yhtä porukkaa, joka vietti juhannusta vuokratulla mökillä. Seurueessa oli siskoni kavereita ja meidän veli ynnä muita. Mökki oli hulppea ja meininki rempseä. Siskoani ja minua kinuttiin jäämään, mutta lähdimme palauttamaan lainassa ollutta autoa. Kotona saunottiin ja maisteltiin vähän lonkeroa (ikään kuin ei tiedettäis miltä se maistuu), ja sitten alettiin miettiä, mitä tehtäis.
Pitkän jahkailunpahkailun jälkeen päädyttiin sinne mökille, ja viivyttiin sunnuntai-iltapäivään asti. Menin valehtelematta eilen nukkumaan klo 16 ja heräsin aamulla klo 5 töihin.. Aikamoista.

Suurensuuri kiitos ihanalle porukalle, joka oli meiningissä mukana! Naapureita unohtamatta. :)


Pakko vielä vähän hehkuttaa sitä, kuinka upeeta on myös blogin kannalta, että pääsin opiskelemaan vaatetusalaa! Postauksissa saattaa tulevaisuudessa olla jopa jotain sisältöä, jippii!

22 kesäkuuta 2010

JES

PÄÄSIN LAPIN YLIOPISTOON!!

Tänään ei tuu järkevämpää tekstiä, mut eiköhän kaikki oleellinen oo tossa! :)

21 kesäkuuta 2010

Kelpo kirjallisuutta

Olen jälleen jokakesäisen lukuintoilun kourissa. Miksi kesällä tulee luettua enemmän, vaikka talvella olisi ihanaa käpertyä viltin alle kuuma teemuki kädessä ja uppoutua tarinan vietäväksi? Vai onko tämä vain oma kokemukseni asiasta? Lukeeko ihmiset yleensä enemmän kesällä vai talvella? Vai kenties syksyllä? ;) Ha.ha
Lempikirjoihini lukeutuvat mm. Sofi Oksasen Puhdistus (yllätys?), Jo Reesin Kostajattaret (viihdettä) sekä Paulo Coelhon kirjat (toisesta ääripäästä).




Viimeksi lukemani kirja on siskolta lainaksi saamani Charlaine Harrisin Veren voima. Luin kirjan kahdessa päivässä (mikä on minulle hyvin lyhyt aika kirjan lukemiseen), sillä se on niin koukuttava!! Voisin kuvailla kirjaa sanoilla herkullinen, jännittävä ja seksikäs. Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että tarinasta ei haluaisi irtautua, vaan on pakko lukea vielä parhaita paloja  jälkeenpäin, ja hulluudenpuuskassani meinasin alkaa lukea tätä kirjaa samantien kokonaan uudestaan.

Kirja on Sookie Stackhouse-sarjan ensimmäinen osa. Moni varmaan on katsonut televisiossa keväällä pyörinyttä True Blood -sarjaa, joka perustuu juuri näihin kirjoihin. Itse en ole sarjaa katsonut, enkä ole varma haluanko sitä nähdäkään, vaikka se kuulemma hyvä onkin. Katsoin erehdyksessä netistä tv-sarjassa olevien henkilöiden kuvia, ja kävi niin kuin aina: olin kuvitellut hahmot ihan eri näköisiksi, ja mielikuvitukseni harmistui (ihan kuin mielikuvitukseni olisi joku henkilö hei).



Oma kirjakokoelmani on aika säälittävä, sillä suosin kirjaston palveluita. Mulle ei tule mitään lehtiäkään, paitsi partiolehtiä, sillä luen kuntosalilla ja kampaajalla kaikki tarpeelliset. Joskus toki ostan irtonumeroita.

Kirjahyllystäni löytyy lähinnä teemakirjoja, kuten:



10 000 Years Of Art, jonka ostin British Museumista. Kirjassa on taideteoksia maailman joka kolkasta kymmenen tuhannen vuoden ajalta aikajärjestyksessä. Samalla aukeamalla voi olla saman aikakauden teokset vaikka Italiasta ja Guatemalasta. Eri kulttuurien vertailu on mielenkiintoista.






tietysti muotiaiheisia kirjoja:

The Fashion Book

 Fashion Now
Molemmat kelpo opuksia inspiroivine kuvineen ja mielenkiintoisine faktoineen muotisuunnittelijoista ja muista muotiin liittyvistä henkilöistä.




Figure Drawing for Fashion Design

Hyödyllisin omistamani kirja heti partiojohtajan käsikirjan jälkeen. ;)





seuraavasta kirjasta ei mulle vielä tähän mennessä oo ollut hyötyä, mutta ei syytetä kirjaa eihän:


Sain tän ystäviltäni synttärilahjaksi. Vittuiluako? :D








Keel's Simple Diary
Nerokkain, hulluin ja oudoin kirjani. Päiväkirja, jossa on valmiita kysymyksiä tai tehtävänantoja, ja niihin vastataan päivän fiiliksen mukaan. Kirjoitan myös tavallista päiväkirjaa, mutta aina ei jaksa, ja silloin tartun tähän. Ostin tän Lontoon Tate Modernista.



last but not least:





tättärä rää rä rää!








Prinsessan käsikirja
Maailman ihanin kirja. Sain tän pari vuotta sitten synttärilahjaksi ystävältäni Evalta. Oltiin vaan joskus kaupungilla kiertelees, ja näytin ohimennen, et "tollasen mä haluun!" ja Eva oli muistanut sen!

Lueskelen tätä aina silloin, kun itsetuntoni on jostain syystä kolahtanut jotain päin, ja muutenkin, kun vaan haluan! Kirjassa on oivia vinkkejä, jotka ovat helposti sovellettavissa ihan taviksenkin elämään.

Pienenä mun suurin unelma oli olla prinsessa, ja omistaa 500 linnaa. En muista, mihin niin monta tarvitsin.


Mulla muuten on viuhka. Pitääkin muistaa käyttää sitä, eikä aina vaan valittaa, ku naama hikoo. Voisin joskus esitellä sen. Se on ostettu Versailles'ta.





Pääasiaan päästään vasta käsikirjan loppupuolella:




Hän on se oikea, koska pidät hänestä. 

Niin simppeliä se on.







Kävin äsken kirjastossa ja lainasin Muriel Barberyn Siilin eleganssin, sekä varmasti hyvän Donna Leonin Kuolema väärissä vaatteissa. Lainaan yleensä kaksi kirjaa kerralla. Toinen on joku vähän kummallinen ja vaikeaselkoinen tai vaihtoehtoisesti kuiva klassikko, ja toinen joku varma valinta eli dekkari tai hömppäkirja. Luen vaikeamman aina ensin, ja sain sen luettua loppuun tai en, luen kevennykseksi toisen, "helpomman" kirjan heti perään.

 Lukunautintoja!

19 kesäkuuta 2010

"Oi tuo komea prinssi, oi tuo kaunis prinsessa"

Tein joskus lapsena biisin, joka alkaa noilla sanoilla, ja jatkuu "heidät vihitään tänään". Se on hyvä biisi. Oikeesti.

Piti mennä tänään katsomaan amerikkalaista jalkapalloa ja piti käydä lenkillä ja tehdä vaikka mitä. Sää pilasi kaiken tai ainakin oli osasyyllinen laiskistamaan mua niin, että oon vaan maalannut ja katsonut telkusta, kun Ruotsissa juhlitaan. Näen myös meidän keittiön ikkunasta yhdet hääjuhlat, kun tuossa 30 metrin päässä on sellanen juhlatila, mutta en oo jaksanut niihin vielä keskittyä (lue: ottaa kiikareita esiin).

Seurasin nuorempana paljon euroopan kuninkaallisten elämää, ja tunnistan yhä suurimman osan ulkonäöltä. Vähän on kiinnostus viime vuosina hiipunut, mutta tänään se vanha prinsessakyttä on jälleen herännyt minussa.






Prinsessan puku on mielestäni täydellinen. Tarpeeksi näyttävä kuninkaallisiin häihin, mutta hillitty ja elegantti. Jotkut ovat motkottaneet lyhyistä hihoista, mutta mielestäni noin kauniit käsivarret saavat näkyä, eikä lyhyet hihat tietääkseni ole etiketin vastaista. Ja Victorialla sentään on hihat, toisin kuin monilla nykymorsiamilla....








Kuninkaalliset häät ovat kuin paraskin iltapukugaala, sillä iltajuhlaan jatkavilla vierailla on etiketin mukaan pitkät iltapuvut. Väriloistosta olin positiivisesti yllättynyt.


Norjan Mette-Marit ja Haakon


Tanskan Mary ja Frederik


Espanjan Letizia (joka sais kyllä hankkia vähä lihhaa luittensa päälle) ja Felipe




Tanskan kuningatar Margareeta ja Henrik



Jordanian Rania ja Abdullah





Sekä tietysti Madeleine ja Silvia
kuvat: ebbas blogg

Komeita olivat tänään prinssin tittelin saaneen Danielin lisäksi muutkin prinssit eikä vähiten Danielin lankomies ja bestmanina toiminut..

ihana..


..Carl Philip, kuvissa oikealla.


17 kesäkuuta 2010

Matkatarinakollaasi

Paluu arkeen.

Aikamoista vipinää ollut viimiset pari viikkoa. Jälkimmäinen matka suuntautui Vaasan ja Kokkolan kautta Rovaniemelle, josta taas takaisin Vaasan kautta kotiin.

Lauantaina olin polttarikuskina, mikä oli ihan huippua! Vähän olin kipeenä, mut hauska ja rentouttava ohjelma piti mielen hilpeenä. Kuvia en ottanut, tai siis otin, mutta en omalla kameralla, eikä siellä mitään kaikkien katseltavaksi oliskaan. Ohjelmassa oli mm. jalkapalloa, seksiväline-esittelyä, perinteistä morsiussaunaa ja paljussa lillumista. Lisäksi saimme aivan mahtavan maalaisaamiaisen! Vaikka seuraavat kaksi aamiaistani olivatkin hotelliaamupaloja, eivät ne olleet mitään verrattuna siihen. Suosittelen: Pitkä tupa.




Pitkän junamatkan jälkeen saavuin Rovaniemen rautatieasemalle, jossa suunnistin suoraan taksitolpalle. Tolpalla eräs nuorehko mies kysyi, onko kukaan menossa siihen hotelliin, johon mä olin menossa. Lopulta saatiin kimppakyytiin vielä kolmas henkilö, joka oli menossa samaan suuntaan. Samainen mies meni mun edellä hotellin respaan, ja kysy multa, oonko menossa pääsykokeisiin, ku on piirustusvälineitä täynnä oleva kassi. Ja samassa sovittiin aamiaistreffit, jotta mentäis taas samalla taksilla yliopistolle. Ai että kun kätevää. Sain kuitenkin (onneksi) syödä aamiaiseni ihan rauhassa, ja nähtiin vasta aulassa.

Hotellihuoneestani voisin sen verran mainita, että en mielestäni oo klikannut mitään erikoisuusnappeja huonetta varatessani, mutta jostain syystä sain Superior-huoneen. Se oli kulmahuoneisto, melko iso yhdelle hengelle, ja ihan kaikki hammasmukeja myöten oli katettu pariskunnalle! En mä silti lähe valittaa, ku en mitään ylimäärästä joutunut maksamaan (satuin kuulemaan sen taksimiehen huoneen hinnan vahingossa, ja ihan sama oli ku mulla). Joo, katoin nyt jälkikäteen, että ko. hotellissa on vain 5 yhden hengen huonetta, ja noin pääsykokeiden aikaan ne on varmasti ollu täynnä.


Tossa näkyy vähän mun iltapalaa, viinirypäleitä, jogurttia ja rieskaa, nammmm. Ja Helsingin reissun tapaan mun dieettini hieman kärsi tuolla matkalla. 


Otin aika rennosti. Tollanen luksuselämä on kyllä siistiä välillä, mut ei sitä kauaa kestä. Ku tulin ekana pääsykoepäivänä takas hotellille, oli jo sänky pedattu, uus cappuccinomuki tuotu likasen tilalle, ja vessassa tuoksui pesuaine. Vähän liian helppoa. Vähemmästäki ihmine laiskistuu.


Ai että mul oli kivaa yksinäni.
Toi peili on sellane suurentava, mut ei se jotenki näy tossa.


Maanantaina oli ensimmäinen pääsykoepäivä. Ilmoittautuessa piti palauttaa kolmesivuinen portfolio, jossa tuli olla "kolme itsellesi merkityksellistä asiaa vaatetussuunnittelusta". Ja koko piti olla A4.


Oli siel vähä tekstiiki, mut en niitä kehtaa esitellä. :)

Mulla oli haastattelu onneks ekan päivän ekalla puoliskolla, ni se oli ohi nopeasti ja kivuttomasti. Yhdessä kysymyksessä jäädyin, mut muuten meni tosi hyvin. Ulkoisesti yritin tehdä vaikutuksen tällä asulla:

Hotellihuoneessa oli ihan täydellinen itselaukaisupaikka eteisessä.



Pääsykokeiden ensimmäisenä tehtävänä oli piirtää matkatarinakollaasi havainnoistaan matkalla pääsykokeisiin. Väreillä piti viestiä tunnelmaa. Mä jätin polttariosuuden ja muut välietapit suosiolla pois, ja piirsin itse matkantekoa. Tein viiden kuvan kollaasin, joissa tunnelma muuttui kuva kuvalta kirkkaammaksi. Ekassa kuvassa lensi lintu tuulilasiin, ja se oli tietysti synkkää ja ikävää. Viimisessä kuvassa on kolme iloista tyyppiä taksin ympärillä, aurinko paistaa ja kaikki on ihanaa.

Siitä, että tehtävä oli numeroitu 1a-tehtäväksi, voi päätellä, että seuraava tehtävä liittyy ensimmäiseen. Nojuu, piti tehdä annetuista materiaaleista (valkoinen, vahva kangaspala, rautalankaa, valkoisia kengännauhoja) kaulus sen matkatarinakollaasin pohjalta. Kaulukseen piti liittyä myös musiikin kuuntelu. Mä olin ihan fiiliksissä tehtävästä, ja sain heti omasta mielestäni hyvän idean. Ideoita sinänsä satoi päähän vaikka millä mitalla, mutta tuo musiikin kuuntelun ja matkatarinakollaasin yhdistäminen ratkaisi asian. Tehtävässä piti myös tehdä A3-kokoinen piirustus henkilöstä kaulus päällään. Mä tein piirustuksen kokonaan lyijykynällä, mikä on mulle luontaista, mut fiksatiivin puuttuminen vähän huolettaa. Toivottavasti piirustus ei oo ihan levinny.. Ja kaulus oli vielä märkä vesiväristä, ku palautin sen daidadaii.



Matkalla yliopistolta hotellille pysähdyin vähän lintutorniin katselemaan maisemia. Olin niin hyvillä fiiliksillä ekan päivän jälkeen. Voi että, kun vois aina olla sellanen fiilis. Nyt se on jo muuttunut hirvittäväksi pakokauhuksi, ja joka toinen sekunti ajattelen, että pääsen varmasti sisään, ja joka toinen, etten varmasti pääse. Ihan hirvee olo. Tiedän, että annoin kaikkeni, mut ahdistavaa, et asia ei oo enää mun käsissä.




Pienen välikuoleman jälkeen kävin vähän ostoksilla..


Kicksissä oli tarjous 3 Mavalan kynsilakkaa kahden hinnalla. Ostin kaks tosi kesäistä sävyä, oranssi ja tuollanen jännä punanen sekä vähän synkemmän, mut silti niin kivan harmaan kynsilakan. Mul oli myös kynsilakanpoistoaine loppu, joten ostin tuollaista "ympäristöystävällistä" ainetta. Oranssissa paketissa on eräs lahja, jota valotan vasta kun lahjan saaja on paketin avannut. ;)
Sit löytyi tuollaiset ihanat lakkakorvikset (lakka on mun lempimarja!). Ollakseen suomalaista käsityötä, ne oli aika edulliset.
Vielä tarkennus:



Sit kävin legendaarisessa Kauppayhtiössä banaanismoothiella.




Pääsykokeiden toisena päivänä meillä oli kirjallinen tehtävä, joka oli sama kuin viime vuonna!!! :D Pari aineistoa oli muuttunut, mutta täysin sama kysymys ja johdanto. Meinasin ääneen alkaa nauraa, mut en sit kehdannu.

Tällaset aamuposeeraukset tiistaina:


Samaa mukavaa settiä kuin Helsingissä. Noilla myös matkustin.


Tuona aamuna mulla ei ollut taksikaveria, ja reippaana tyttönä kävelin yliopistolle. Saatte ihan arvata alkoiko puolessa välissä matkaa sataa kaatamalla.

Otin yliopistolla vähän kuvia.

Siel oli joku näyttely. Törkeästi laitan ilman teostietoja.


Että sellanen megapostaus. En ees muista mitä kaikkea täällä on, sillä alotin eilen illalla ja lopetan vasta nyt puolen päivän jälkeen. Huh.

Aah, ihanaa, vielä loppuviikko lomaa. Mä meen nyt lakkaamaan varpaankynsiä ja lukemaan Charlaine Harrisin Veren voimaa (True Blood-sarja perustuu tähän). 

Aurinkoista päivänjatkoa!