27 marraskuuta 2011

Jalkojani hyväilee...

uudet kengät!

Oon jo pitkään kaivannut mustia lämpöisiä kenkiä, jotka ei kuitenkaan ois aivan talvikengät. Paukkupakkasiin mulle riittää yhdet kengät, kun vaihdan sillon joka tapauksessa kevyemmät popot sisällä.
Eccosta löysin nämä klassiset nupukkinahkaiset kaunottaret. Hintalappu oli kamala, mutta kerran se vain kirpaisi! En tunne enää itse asiassa mitään kipua. Miten voisinkaan, kun nämä ihanat jalkaani saan?






Vuori on sanoinkuvaamattoman pehmeä. Ja lämmin!

Ootteko huomannut, että puhun kengistä yhtä hempeästi kuin yleensä puhutaan vaikka ihanista miehistä? 

Niistä puheenollen, kerroinko edes missä olin viime viikonloppuna??! No Danko Jonesin keikalla! 
Oltiin siskon kanssa luonnollisesti eturivissä, ja voi että me rokattiin. Myös Danko ja kaverit rokkas, ja koko Teatria rokkas. Niska vieläkin vähän kipee riehumisesta. Kotiutin Never Too Loudin vinyylinä naurettavaan kympin hintaan. Pakko sanoa, et Danko on livenä vielä kuumempi kuin kuvissa ja videoissa, ja tästä aiheesta voisin jauhaa loputtomiin. Mut ei sitä pysty käsittämään kuin paikan päällä. No ni, nyt lopetan.

Enää kaks viikkoa tiukkatahtista opiskelua, sit se on ohi muutamaks viikoks. En malta odottaa.


Pikkujoulutupla

Perjantaina vietimme taiteiden tiedekunnan pikkujouluja 20-30-lukujen salakapakassa. Pukeuduin tietysti gangsteriksi, mutta asusta on vain yksi kuva, ja sekin ystäväni kamerassa. Metsästän sen mahdollisimman pian! Fuksit olivat järjestäneet oikein hyvät pirskeet, ja se tuntui seuraavana aamuna.

Lauantaina oli vuorossa työpaikan pikkujoulut. Olin kuuteen mennessä jo hyvinvoiva. Kävimme ensin syömässä ja katsomassa Rollo-revyyn, jota voin lämpimästi suositella. Revyyn jälkeen pomolla oli meille yllätys: limusiiniajelu! Oijoi, se kyllä kruunas illan.
Halusin lauantaina näyttää joltain ihan muulta kuin gangsterilta, ja tällaseen lookkiin päädyin.






16 marraskuuta 2011

Onnistunut päivä

Tänään keskiviikkona 16.11. olen pitkästä aikaa tehnyt aamupäivän muuta kuin opintoja. Niitä tein sitten loppupäivän. Kaiken kaikkiaan oli aivan loistava päivä, kuulkaas tätä!

Nukuin yhdeksään asti, mikä on arkena pitkään.

Vein kahdet kengät suutarille, joka kirjoittaa aina sukunimeni hellyyttävän väärin. Tänään hän kirjoitti sen ensin vahingossa oikein, mutta sanoi sitten "oho, nyt meinasi mennä väärin", ja kirjoitti sen uudestaan ihan päin mäntyä.

Lähetin kummipojalle synttärilahjan. Tylsää, etten taaskaan ehdi mennä häntä juhlistamaan!

Noudin samalla postista arvokkaan paketin. Se sisälsi uuteen harrastukseeni liittyviä esineitä, vinyylejä. Emikan lättyä vielä oottelen.





Etsin itselleni iltapukua tulevaa ainejärjestömme vuosijuhlaa varten. En ikinä olisi uskonut, mutta löysin sen ekalla yrittämällä!! Vaatekriisi siis sujuvasti vältetty! Hintaa kaunokaisella oli naurettavat 20 euroa. Ostopaikka Luna Second Hand. Harmi, etten huomannut kysyä puvun alkuperästä. En yhtään tiedä miltä vuosikymmeneltä se on, mutta loistavan kuntonsa perusteella en usko sen olevan kovin iäkäs.

Hahaa, enpäs aiokaan paljastaa teille vielä koko totuutta, vaan joudutte odottamaan joulukuun alkuun. Tässä pientä vinkkiä kuitenkin.





(Tähän väliin pieni huomautus. Aloitin tämän postauksen laatimisen kahdeksalta illalla. Kello on nyt 1.15, ja saavuin juuri kotiin Kauppayhtiöltä. En toki ollut juhlimassa, vaan soittamassa levyjä, hyvänen aika. Kaikille, jotka tätä kyseistä tapahtumaa joutuivat todistamaan, syvimmät pahoitteluni. En yrittänyt tahallani pilata iltaanne. 
Onneks kohta tilaan levysoittimen kotiin, ni tiedän etukäteen, mitkä biiseistä on balladeja......)



Sain tänään vihdoin miestenpaitaproton sellaseen vaiheeseen, että viitsin ottaa siitä kuvan. Miestenvaatetus siis päättyi, ja nyt tuotteistamiskurssilla ohjeistamme paitojen valmistuksen ammattiopiston ompelijaopiskelijoille. Helmikuussa paidat nähdään näytöksessä, jee! 



Hah, mitä kankaita. Oikeaan paitaan ei tule aaltoprinttiä.



Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Sanonta ei kyllä mennytkään noin, mutta kello 2 en vaan jaksa välittää enää.

Muutto lähestyy, ja tiedekuntamme jokaisessa kerroksessa näyttää tältä.








Muuttolaatikot ei oo koskaan näyttäneet yhtä masentavilta.