Ostin toissapäivänä kirpputorilta kahdet vanhat farkut. Toiset makso 2 e ja toiset 0,5 e. En siis säälinyt farkkuja, vaan raa'asti pätkäsin ne minisortseiksi kummatkin. Kirppareilta löytyy hyvin korkeavyötäröisiä farkkuja, joiden lahkeet eivät oo ihan tätä päivää. Se on hieno ominaisuus vaatteella, että saa mahan kokonaan sen sisään. Kuvissa päällä olevat on Levi's 501:set (nyt siskot kiljuu kauhusta) ja ai että miten mahtavaa tuo denim oli ennen vanhaan! Ei reiänalkuakaan koko farkuissa. Lahkeista oli joku avannut päärmeet, ja nyt joku leikkasi koko lahkeet.
Sovitin huvikseni myös aivan älyttömiä, luultavasti 80-luvun farkkuja, joihin sisälle pääsemiseen joutui käyttämään voimaa ja väkivaltaa. Jos mulla olis ollut viitisen senttiä kapeampi vyötärö, farkut olis olleet ihan mahtavat! Myös lantion olis hyvä olla vähän kaposempi, ni siihen pukemiseen ei olis mennyt varttia. Nauroin maha väärässä siellä sovituskopissa. Kuvitelkaa siis farkut, joissa on ihan mielettömän korkea vyötärö, ja vyötärön ja lantion ero joku 40 senttiä. Ja niin kapeat lahkeet, että kantapää ei meinannut mahtua.
Oltiin tänään tekemässä projektisuunnitelma loppuun ja syömässä lounasta ihanassa 21:ssä. Meidän piti syödä suolasia vohveleita, mutta harmin paikka, kokki oli vapaalla, ja jouduttiin ottamaan vohveleita, joiden päällä oli muun muassa valkosuklaata, italialaista jäätelöä, hedelmiä, kastiketta...
