Opiskelen vaatesuunnittelua, mutta ompelukone ei ole ystäväni. Viimeisin tekemäni vaate, näytösvaatetta lukuun ottamatta, taisi olla ylioppilasmekkoni keväältä 2009. Ei nyt ainakaan muuta tule mieleen.
Ostin taannoin Eurokankaasta söpön apinakankaan. En edes pidä apinoista, mutta tää kangas oli jotenkin sympaattinen. Apinan lisäksi kankaassa on yksityiskohtana tuollainen isolla pistolla ommeltu sauma. Materiaali siinä on varmaan viskoosia (infolappu ei totuutta kerro), eikä hintaa kertynyt kuin 3,90 e.
Asiaan.
Leikkasin ensin kankaasta kaksi yhtä suurta suorakulmion muotoista kappaletta. Ihan summanmutikassa, olisko mitat jotain 60 x 90 cm.
Saumurin kanssa taisteltuani (kuka pirulainen on suunnitellut ne langanpaikat, kun lankoja on mahdoton saada pujoteltua kaikista rei'istä!? ja kuka oli päästänyt langat pois paikoiltaan...) ompelin sivusaumat jättäen yläreunaan reilusti käsien mentävät aukot.
Suorakaiteen yläpäähän taas ompelin olkasaumat, ja jätin keskelle päänmentävän aukon. Suurensin pääaukkoa epämääräisen mitan verran, sekä etu- että takakappaleesta, pyrkien kuitenkin symmetriaan.
Sitten hihansuihin, pääntiehen ja helmaan käänteet, ja voilá!
Lisätäkseni mekon monikäyttöisyyttä, lisäsin takapuolelle kaksi vyölenkkiä noin 10 sentin päähän sivusaumoista suunnilleen samalle korkeudelle. Vyölenkeissä voi käyttää luovuutta. Itse tein vain samasta kankaasta pienet putkilot, jotka tikkasin ylä- ja alareunastaan kiinni takakappaleeseen.
Mulla ei ollut vanhoja kengännauhoja saati muuta mielenkiintoista materiaalia, joten tein vyöni rikkinäisistä sukkahousuista. Siis ihan vaan leikkasin sellasen pitkän suiron toisesta lahkeesta. Ehkä jonain päivänä vaihdan vyön hienompaan, ehkä en.
Ja sitten tämän upean tuotteen erilaisia käyttötapoja.
1) Ilman vyötä
2) Vyö sidottu taakse
(en osaa päättää, olisinko ylpeempi mun ilmeistä vai asennoista)
3) Vyö sidottu ympäri asti
(se tulee sun uniin)
Nyt täytyy häipyä täältä blogosfääristä kirjoittamaan luentopäiväkirjaa blogosfääristä.
