Juhlat ystäville

Suunnitellut puutarhajuhlat pidettiin epävakaisen sään vuoksi jo virallisen juhlaresidenssin aseman saaneessa asunnossa ja parvekkeella. Loppuillasta pöydät notkuivat tarjottavista, sillä vieraat toivat paljon tuomisia. Jokaiselle juhlijalle oli yksiössä tilaa alle 2 neliömetriä, mutta kukaan ei (tietääkseni) mennyt pöydän alle tai kaappiin, joten vielä vähän tuota tiiviimmin oltiin. Mutta mikäs sen parempaa!

+-0

 (kiva töyhtö)

Joskus protohistoriallisella aikakaudella tekemäni mekko muuntuu myös hameeksi. Oikeesti protohistoriallisen kauden ihmiset tekivät vähän eri juttuja niin kuin olen oppinut taidehistorian kirjoista. Nukahdan vähintään kerran päivässä noiden kirjojen päälle, kun yritän sisäistää Mesopotamian taidehistoriaa. Pöydän ääressähän ei voi lukea, kun kirjat ovat niin valtavia, ja pöytä täynnä roinaa. Mansikkarahka piristää. Valkuaisvaahtoa, rahkajogurttia ja mansikoita. Simppeliä ja herkullista.

Tyypillistä. Kun Lapissa on +25 astetta lämpötila, on pakko tuulla 6 metriä sekunnissa, ettei vaan olis liian kiva maata rannalla.

Uut

Sulkakorvikset ja raitatoppi seurakunnan kirppikseltä. Kampaus matkittu Elie Saabin eilisen haute couture -malliston catwalkilta. Jos joskus joutuisin omiin häihin, ni jottai tollasta panisin päälleni. Saabin couturemallisto ei pettänyt taaskaan, mutta mulla olis muutamakin sana sanottavana siitä, kuinka mun pitäis olla Diorin uus pääsuunnittelija, eikä sen Simonsin Raffin, joka nyt esitteli ensimmäisen mallistonsa ko. muotitalon toimesta. No eipä ollut mollin sivuilla työnhakuilmoitusta, ni ei voinu tietää. Mutta en nyt ala sen enempää Rafin mallistoa haukkua, sillä on kesä, eivätkä negatiiviset ajatuksen kuulu siihen.

Elie Saab Haute Couture Fall 2012

kuva: Alessandro Garofalo / GoRunway.com

Syömisiä

Tein yks päivä nokkoskeittoa. Keitosta tuli ihan hyvää kerman ansiosta, mutta jauhokokkareet vähän haittasivat makuelämystä. En osaa suurustaa. Nokkoset muuten pistävät vielä keittiössäkin. Eivät enää ryöppäämisen jälkeen tosin.

Paahdetuissa kasviksissa nyt ei ole mitään ihmeellistä, mutta niistä sai kivan kuvan.

Olen viikon sisällä syönyt kaksi kertaa ulkona. Viime viikolla Oulun Pannukakkutalossa. Otin alkuun suolaisen aurinkokuivattu tomaatti - vuohenjuusto -pannukakun. Se ei ollut kauneudella pilattu, joten siitä ei kuvaa. Mutta tämä jälkiruuaksi nauttimani taivaallisen suussasulava appelsiinituorejuusto - valkosuklaa -pannukakku ansaitsi tulla kuvatuksi. Oli muuten aika tuhti satsi vetää kaksi pannukakkua, vaikkakin lasten annosta, kun olin muuten syönyt niin kevyesti kolmisen viikkoa.

Tämän viikon herkuttelut tapahtuivat eilen, kun kävin lounaalla Cafe & Bar 21:ssä. Olen aikaisemmin nauttinut keväällä avatun 21:n makeita vohveleita, italialaista jäätelöä ja mojitoja. Vihdoin pääsin maistamaan myös kehuttuja suolaisia vohveleita. Na'am. 

Otin nössönä pienemmän annoksen. Isompi on tuplakokoinen tästä. Annoksen nimi on Don't Eat Meat. Eli paikan kasvisvaihtoehto kyseessä.

Ja sitten. Mikään, ei kerta kaikkiaan mikään voisi aloittaa aamua paremmin kuin itse tehty mysli. Käytin mysliin pähkinöitä, siemeniä, täysjyväkaurahiutaleita, kookoshiutaleita sekä rypsiöljy-hunajaseosta. Ainekset sekaisin uunipellille ja paahtumaan 170 asteeseen. Meinas kärtsähtää, mutta viime hetkellä pelastin herkun uunista. Ja tänä aamuna palkinto koitti. Kuva ei ole kovin kaunis saati kuvaava (oli liian kova kiire syömään), mutta kuvitelkaa paras maku ikinä. Tätä ei sovi hirveää määrää syödä kerrallaan, sillä rasvan määrä on melkoinen. Mutta pieninä määrinä pähkinät ja siemenet ovat superterveellisiä. Desilitra kylmää maitoa ja nautinto on taattu.

 Huolimatta kaikesta tästä herkuttelusta (eilisilta meni vielä piknikillä, jossa tuli syötyä aika montaa sorttia ruokaa) olen 6 kiloa kevyempi kuin kuukausi sitten. Kohtuus on avain hoikistumiseen. Ja miinuskalorit. Ja pieni hikinen itsensä rääkkääminen monta kertaa viikossa. Mut ei juuri muuta tarvita. Kevyttä kesää kaikille!

 

Just

Voisko tuo ankea +12 sadekeli jo painua **********. Ei tainnut tää Lappi sittenkään olla mun kesäpaikka. Mä nimittäin rakastan hellettä. Kolkyt astetta on just sopiva, eikä yhtään liikaa mulle. Eikä se kaks päivää hellettä vuodessa riitä. Oulussa oli torstaina näin kaunista, joten pidän verhot kiinni ja katselen vain kuvia sisällä.