30 syyskuuta 2009

Tylsä postaus. =(

No voi perseensuti. Sade loppu, ja nyt on jo keskiviikko. Tarkoitan siis, että eilen ei satanutkaan enää kun läksin ulos, joten kumikengät jäi sisälle. En siis tarkkaillut ihmisten käytöstä/pukeutumista sadesäällä. Siinä meni hyvä tutkimusaihe! Tänään puolestaan paistoi aurinko täydeltä taivaalta kun lähdin, mutta kuvanveistotunnilta poistuessani oli ihan märkäplitsplöts maa. Voisko tää syksy olla vähän vähemmän ailahtelevainen? Ihan ku naiset.

Ei mulla sit muuta, koska tänään oli tosi huono kuvakatselmus. Oli muuten tylsääkin tylsemmät vaatteet. Farkut, musta poolopaita, jonka päällä musta neule. Laitoin ko. tylsyysasun, koska vein yhden työhakemuksen paikan päälle, ja halusin näyttää mahdollisimman mitäänsanomattomalta ja normaalilta. Oli mulla tosin se Nümphin violetti takki (Carlings), joka saattaa joidenkin mielestä olla räikeä. Eräs miespuolinen ystäväni lähetti joskus tekstarin vain sanoakseen: "karu takki". !!! Vai oliks se raju.

Ja jälleen kerran vuosisadan huijaus: laitan sittenkin kuvia! (tässä esimerkki siitä ailahtelevasta naisesta...)
Eilinen ulkoasuni oli tämän kaltainen miinus kumisaappaat, jotka ressukat odottivat kiltisti kotona.







Takki - Carlings (ostettu samanaikaisesti violetin Nümphin kanssa - valinnanvaikeus - ostin molemmat, yhteishinta alle 100 e)
Huivi - äiskän

Takissa on joku maailman sulosin vuorikangas. Tuossa takaperinkuvassa se näkyy aavistuksen.

Ei tarvitse kiittää yliannostuksesta keltaisia kumisaappaitani. Ilo on minun puolellani.




Tää oli vahinkolaukaus, kun ei ollutkaan itselaukaisija päällä, mutta siitäpäs sainkin soman kuvan perhosrintaneulastani, jonka löysin ikivanhasta korurasiastani (18-vuotiaalle ikivanha on yli 5 vuotta vanha). Sieltä löytyi muitakin aarteita, kuten pandapinssi ja kaikkia äklön värisiä muovikoruja.




Päivän asuni ainoa kunnon yksityiskohta, ja siitäkin otettu kuva on ihan pyllystä. Villatakki kirpparilta, merkkinä Vila.

Tätä kirjoittaessani kuulen viereisestä huoneesta uhkaavia ääniä. Kuulostaa siltä kuin joku katsoisi Big Brotheria, tuota oikeilla ihmisillä pelattavaa Simsiä, joilla on koko ajan vapaa tahto-asetus päällä (ihan ite keksin vertauksen). Oon katsonut tällä kaudella yhden jakson kokonaan, ja se riittäköön. En ole oikein koskaan saanut mitään nautintoa siitä sarjasta. Ja tv-ohjelmien tarkoitus on antaa joko tietoa tai nautintoa. Miks en tehnyt tätä blogia VUODATUS.net:iin?

Nightynight!! xxx

29 syyskuuta 2009

Singin' in the rain

Näin sateisena päivänä voisinkin esitellä omat sateeltasuojautumisvälineeni. Sadehan ei todellakaan estä mua lähtemästä ulos, vaikka sitä tuleekin käytettyä joskus tekosyynä kaakaon juomiseen/suklaan syömiseen, peiton alle käpertymiseen ja hömppäohjelmien katselemiseen. Tänään oon menossa ihan ihmisten ilmoille, joten en aio laittaa sadetakkia ja -housuja (niitä käytän vaan partiojutuissa), mutta ihanaiset saappaani kylläkin.




Kumpparit ostin viime RMJ:tä varten, johon Evan kanssa vannoimme suojautuvamme sateelta. Eva osti samanlaiset vaaleanpunaisena. Loppuviimeks ihan litimärkinä siellä oltiin, ja kumisaappaat jäi käyttämättä. Ekan kerran keltaiset ihanuudet pääsi tositoimiin partioleirillä heinä-elokuussa. Kumpparit oli partiojutussa myös viime viikonloppuna, joten ne on vähän kuraset..
Kumisaappaat Citymarket 19,90 e (muistaakseni)
Keltainen mekko Vero Modasta (harvoja Vero Modasta viime vuosien aikana ostamiani vaatteita)

Kumisaappaiden kaverina taistelussa märkyyttä vastaan toimii tämä Pariisista keväällä 2008 ostamani leopardikuvioinen sateenvarjo. Ihmeen hyvin on pysynyt ehjänä, sillä yleensä hajotan sateenvarjot siinä ekassa kunnon myräkässä.



En tajua, miksi ihmiset valittavat niin paljon sateesta. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tuuli on huomattavasti ärsyttävämpi. Hiustenlaiton voi unohtaa, ja mulla on ainakin niin herkkissilmät, että ne vuotaa ku seula, jos niihin menee liian voimakkaasti ilmaa. Joten ripsarinki saa unohtaa.
Okei, myönnetään, ei monen päivän jatkuva sade kivaa oo. Se pistää jo ketuttamaan, ja viimeistään kolmannen päivän kohdalla tulee kysymykseen yhdistelmä peitto+suklaa+hömppä.

Te kaikki, jotka pelkäätte sadetta ja luulette olevanne sokerista tehtyjä (pah, ette muuten ainakaan maistu sugarilta), laittakaa kunnon kumipuvut päälle ja etsikää houkuttelevimmat (lue: syvimmät) sadelätäköt, ja pläts! vaan, ja jo on kivaa. Toimii yksin tai kaverin kanssa.
Toinen hyvä sadesään tekeminen on mennä hankkimaan autoilijoille sakkoja. Tai jotain korvauksia mitälie. Menee vain vilkkaan autotien viereen seisomaan, ja varmistaa vielä, että tiellä on sopiva lätäkkö, johon auton renkaat sopivasti osuu sellaisessa kulmassa, että kastumisesi on taattu. En tiedä, miten se korvausvaatimus tosi asiassa toimii, vai onko se vaan autokoulun pelottelukeino, jotta ajettais hiljempaa.. Kuinka paljon voi aiheesta poiketa??? Muotiblogi, paskanmarjat......
Säästä vielä: Lapissa on satanu jo lunta!!! Pakko päästä sinne Rovaniemelle!

Aion tarkkailla tänään kaupungilla ihmisten sadepukeutumista ja -käyttäytymistä. Raportoin illalla!

25 syyskuuta 2009

Taavin tulet



 

Fireeeeee

Eilen se sitten alkoi. Muodin huipulle. Mulla on kolme kummastelun aihetta jo tähän mennessä, vaikka ohjelmasta on tullut ulos vasta ensimmäinen extra.

1. Miksi Minna Zeung (Zingzangzong tai joku vastaava, en jaksa googlettaa oikeinkirjoitusta) juontaa ko. ohjelman?? En mitenkään liioin vakuuttunut hänen juontajanlahjoistaan Innossa. En tiedä kestänkö sitä ärsyttävää ylipirteyttä. Mielestäni sellainen ei sovi muotiohjelmaan, jonka tulisi olla tyylikäs ja inspiroiva.

2. Onko Jani Toivolalla ja Janne Katajalla mennyt extrat sekaisin? Toivolahan olisi mitä parhain juontaja Muodin huipulle extraan, ellei koko sarjaan, sillä hän on alalla (katso The Greendress). Janne Kataja on sarjassaan ihan mainio juontaja, mutta en halua Muodin huipulle olevan mikään pellesarja. Sitä se valitettavasti tulee olemaan. Pityyyyyy.

3. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö ohjelmassa palkintona olekin avustus (rahnaa) oman merkin luomiseen? Ja ideana nostaa esiin uusia, tuntemattomia suomalaisia suunnittelijoita? Niin mitäs Asplundin Antti siellä tekee?

Voi ei, keksin vielä neljännenkin asian, joka minua jo askarruttaa. Tuli vaan Asplundista mielee, että monilla suunnittelijoilla tuntui olevan jo vahva oma tyylinsä. Miten kilpailusta saa mieleistä, ja vertailukelpoista, jos kaikki tekevät omalla tyylillään, eikä yllätä millään viikolla. En esimerkiksi osaa kuvitella Antti Asplundilta mitään puutarhakukista tehtyä cocktailmekkoa. Ellei siellä sitten ole mustia ruusuja..

Tänään on kiva päivä. Illalla on vihdoin ensimmäinen "taidenäytös" koulusta. Itse asiassa kyseinen näytös on monen organisaation järjestämä, ja kullakin on siellä yksi työ. Meidän työmme on kuusimetrinen lintu, jota on väsäilty yhtenä viikonloppuna ja eilen täytettiin Feeniks oljella. Kutsun lintua Feenikseksi, sillä iiiiiiihan pikkusen toivon, että se syntyis uudestaan sieltä tuhkasta. Ei voi tietää. Kyseessä on siis Taavin tulet II  -tulitaidetapahtuma Porin Kirjurinluodossa. Mua vähän jänskättää, että pysyykö birdie pystyssä tarpeeks kauan, kun on vähän tuo painopiste tuolla yläilmoissa... Iltakäppäily kannattaa siis suunnata sinne suunnalle, mistä kuuluu afrikkalaisia rytmejä ja näkyy liekkejä, TERVETULOA!

Tää postaus menee nyt vähän aiheen vierestä, mut en ole jaksanut ottaa kuvia.

Mutta nyt kun kirjottamaan aloin, niin voisin palata tuohon ensimmäiseen aiheeseeni, Muodin huipulle-ohjelmaan. Mäkin siis laitoin silloin ihan piruuttani hakemuksen sisään, mutta mulla ei oo tehtynä mitään huippuluomuksia. Haen ehkä uudestaan joskus kymmenen vuoden päästä.. :) Loppukevennykseksi pari vanhaa kuvaa tekemistäni vaatteista. Nää ei siis oo mitään kummosia.


Tän mekon väsäsin muistaakseni kevätjuhlaan lukion ykkösellä. Kangas löyty Eurokankaasta, ja Kenzon väittää olevansa. Tossa kuvassa ei näy nyt koko komeus, mutta yläosa on edestä rypytetty, ja helmassa on punaista pitsinauhaa. Toi oli niitä töitä, joita en pahemmin suunnitellut, aloin vaan tekemään.





Tämä kukonaskelkuvioinen mekko on ollut kolmen elinvuotensa aikana melko paljon käytössä. Tein sen ykkösellä joulujuhlaan, jossa näyttelin Liisa Ihmemaassa-näytelmässä Kania. Halusin olla hottiskani, enkä mikään pupuhampainen rumilus. =E


Tämä kakkosen kevätjuhlamekko aiheutti mulle verta, hikeä ja kyyneleitä. Sain mekon just ja just valmiiksi (kevätjuhla-aamuna viimeistelin), ja se repsotti joka suunnasta ja tein sitä ihan hiki hatussa ja neulat pisti ja ja... Se oli kamalaa. Harmittaa, että tuhlasin noin ihanan Pariisista ostetun silkkikankaan tuollaiseen tekeleeseen. En ole mekkoa sen koommin käyttänyt. Ehkä pitäis saada itseäni niskasta kiinni, ja tuunattua se jotenkin, mut en jaksa.

Then last but not least....


 

jotain sinistä........




helvetisti tylliä.........







                                                                              sovitus....
















tsädääääm! Pääsin ylioppilaaks :]

Kankaat: Eurokangas ja Nuikkinen
Kaavat: oma pää
Kuvat: siskoni

Helman koko muhkeus ei nyt näy tuossa kuvassa, mut voin kertoo! Oli meinaa tyynyä. Takana on vielä yksi "halkio", jossa tuota ihanaista siniturkoosia kukkakangasta.

23 syyskuuta 2009

Masculine vs. feminine

Eilen inspiroiduin miehistä...




...joten pukeuduin maskuliinisesti. Lätsä on joku ikivanha, enkä muista mistä. Paita on mummuni, joka ei tiedä, että lainailen sitä vähän väliä. Paita näyttää ihan miesten kauluspaidalta, mutta hihojen malli ja miehustan rypytykset paljastavat sen olevan naisten paita. Sammarit maksoivat joskus Benettonin alessa 17 euroa!! Nekin ovat monta vuotta vanhat, mutta pysyneet tosi hyvännäköisinä. Lisäsin ennen lähtöä vielä vyön, sillä housut tippuivat muuten.
En yleensä meikkaa arkisin, mutta eilen mieleni teki tehdä hassu meikki. Näytin ehkä vähän pelleltä, mutta ei se mitään. Laitoin vain runsaasti poskipunaa, ja tein nudehuulet paksun meikkikynän (joku epämääräinen, en oikein tiedä, mikä se on) ja huulirasvan avulla.





Kukkarintaneula on ystäväni Heidin itse tekemä, ja korvikset lahja Evalta (esiintyi pari postausta sitten). Kengät on alelöytö Andiamosta joskus pari vuotta sitten. Mietin pääni puhki, minkä pusakan laittaisin päälleni, eikä mikään tuntunut sopivan. Onneksi minulla oli iso paita, jonka alle mahtui tavaraa lämmittämään.

Eilen oli autoton päivä, ja menin bussilla kouluun. En voinut olla näkemättä, kun bussikuski naurahti katsoessaan minua ennen kuin avasi oven. Pari muutakin porilaista junttia kyyläsi halveksivasti, kun kuljin kaupungilla. Itselläni on tapana katsoa ja hymyillä ihailevasti ja hyväksyvästi, jos näen jonkun pukeutuneen omalaatuisella tyylillä, mutta turha kuvitella saavansa sellaista kohtelua täällä, missä nappiverkkarit on in.
Menin sateelta (ja kyyliltä) suojaan kirppari Keskustorille (selvitin sen nimen). Ostin pari todella epähellymäistä vaatetta! Siis kukkakuoseja!!!! omg
Ehkä kyllästyin yhdessä päivässä miehiin, ja halusin alitajuisesti jotain mahdollisimman naisellista.





Paita on Indiskan, ja maksoi 2 euroa. Kainalosta roikkuvasta narusta huolimatta, paita on hyväkuntoinen. Hame on Benettonin, 2,5 euroa. Samalla hinnalla kuin käyn kahvilla (otan joko erikoiskahvin tai tavallisen kahvin ja jonkun herkun = n. 4 euroa), sain 2 kivaa vaatetta. Vielä en ole niin kuosiystävällinen, että pitäisin noita yhdessä, mutta kuvauksessa halusin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tuo hame on vähän kummallinen, kun en oikein tiedä, miten päin se kuuluu. Lappu on takana silloin kun resori on edessä... En yleensä pidä noin pitkiä hameita, ja voikin olla, että se joutuu jossain vaiheessa ompelukonekäsittelyyn. Mutta ainakin kerran sitä täytyy pitää, jotta tiedän, miltä se tuntuu.
Tänään on sitten niin kuivaa tekstiä, ettei tätä erkkikään lue. Kerroin sen vasta tässä vaiheessa, jos vaikka joku vahingossa lukisikin.
Palan halusta palata aiheeseen porilaiset juntit. Tai itse asiassa siirryn saman tien aiheesta pidemmälle. Mulla on paljon pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyviä filosofioita, joista yksi on se, että pukeutuminen on hauskaa. En sano, että sen pitää olla tai että se saa olla, vaan että se on hauskaa. Mä olen ainakin tehnyt siitä itselleni hauskaa. Pukeutumista pidetään itseilmaisuna, jolla voidaan viestiä erilaisia asioita. Sitä pidetään myös keinona antaa mielikuva itsestään. Minusta paljon hauskempaa kuin itsekseen pukeutuminen, on pukeutua joksikin muuksi. Mä olen ainakin mennyt jo niin sekaisin siinä, että mikä nyt onkaan "hellymäistä" ja mikä ei, kun otan niin paljon vaikutteita muualta. Ainoa rajoitus itselläni on, että pukeudun ihmiseksi... Paitsi penkkareissa tuli oltua nalle.
Vihaan karsinoimista erilaisiin tyyliryhmiin. Totta kai joillakin ihmisillä on selkeästi aina ja ikuisesti esimerkiksi klassinen tyyli tai hippityyli, mutta useimmat pukeutuvat kuitenkin joka päivä vähän eri tyylillä.
Onneksi Björnepori ei ole maailman ainoa paikka, ja toisaalla saa olla oma itsensä. Tai joku muu.

Ah, se siitä saarnasta.

Nyt mulla alko soimaan päässä Happoradion Che Guevara

21 syyskuuta 2009

Huipputäydellistä sinkkuelämää

Maanantai on ainoa viikonpäivä, jolloin katson telkkaria ihan tositarkoituksella. Ihanat tyttöjen ja tyttömäisten poikien hömppäohjelmat peräkkäin: Huippumalli haussa, Täydelliset naiset ja illan kruunaavat kaks jaksoa Sex and the Cityä, eikä tarvi ees vaihtaa kanavaa. Saa laittaa aivot narikkaan, nauruhermot herkiksi ja vaatetusinspiraationsieppariaistit skarpeiksi.

Mitä mieltä ootte siitä, että Sinkkuelämää-elokuva saa jatko-osan? Ensimmäisestä leffastakin puuttui mielestäni SE jokin taika, mikä sarjassa on, joten miten toinen leffa voi olla yhtään sen taianomaisempi? Ja Mr. Bigin ja Carrien tarina päätty just täydellisesti. Mä en kestä, jos Carrie saa lapsen. Sitten tää tyttö alkaa boikottiin. Näyttelijät on nähty mitä kaameimmissa kasarikuteissa, ja epäillään, että leffassa kerrotaan tyttöjen ensitapaamisesta Nykissä.

Sex and the City 2 Movie images

Äh, nyt oon jo myöhässä Wisteria Lanelta, joten tuossa pelkkä linkki, ja arvatkaa kenen jalat..

(Alan säännöstellä korkkareilla kävelyä... Jalkahoitaja jo taannoin pelotteli mua, että mulla ei muutaman vuoden päästä enää ees mahdu korkkarit jalkaan, kun ne on aiheuttanut mulle jo liikavarpaita!! Kuolema.)

Titityy!

Täällä taas. Olipas ihanan virkistävä reissu pääkaupunkiseudulle ja Lahteen! Perjantaina käytiin tosiaan vähän shoppailemassa, mutta säästelen enimpiä himoshoppausrahoja Englantiin, joten tyydyin ostamaan  vain mineraaliposkipunan. 



Eva osti mm. motoristikynsikkäät, mikäli noi nyt on ne "kynsikkäät", joista kovasti puhutaan. Kynsikkäät ei kuitenkaan lähteneet Lahteen, sillä ne ei sopinut sen iltaiseen asukokonaisuuteen. Enkä varmaan koskaan kyllästy käyttämään sanaa kynsikäs. Kynsikäs. (Ens kerralla en kirjota puolenyön aikaan..)




 Kierrellessämme Kampin ja Forumin vaatekauppoja, tulimme pohtineeksi samaa, jota pohdin juuri  pari päivää sitten siskoni kanssa, eli sitä, että MIKSI ysäriltä pitää ottaa kaikki vaikutteet??? Myös ne kammottavat! 90-luku, ah tuo ihana lapsuuteni vuosikymmen, jäi minulta tavallaan muodin osalta kokematta, sillä olin niin pieni, että vaatteeni olivat lähinnä äitini valitsemia. En voi kuitenkaan välttyä flash backeiltä, joissa näen silmissäni sisarusteni unisex-kuteet. Selkäpiitä karmivaa.... Hyväksyn ysäriltä päivitetyn grunge-tyylin,  josta nyt kovasti puhutaan sekä tietyn värikylläisyyden. On muutamia yksittäisiä vaatteita joita en hyväksy, ennen kuin joku tulee silmieni eteen todistamaan, että ne voivat näyttää hyvältä. Yhden tällaisen vaatekappaleen mainitakseni: bleiseri. Iso sellainen. Miesten pikkutakki. Olkatoppauksilla varustettu. Yök. Ymmärrän suuret vaatteet, ja pidän itsekin sellaisia. Mutta yksikään nainen ei voi näyttää oikeasti hyvältä miehekkäässä bleiserissä.. Ottakaa haaste vastaan, ja todistakaa väitteeni olemattomaksi!

Lahteen pistettiin sitten ykköset päälle.


Mekko - Nelly.com
Laukku - kirppari (H&M)
Legginssit ja leopardiavokassukat - Lindex
Kengät - Bianco. footwear 
Tähtikorvikset - Evan

Tilasin mekon viime synttäreitäni varten. Aivan mahtava mekko: mahaa saa turvottaa kui paljon tykkää, eikä tarvii pitää rintsikoita (mutta teipit on ehdottomat, muuten vilahtaa!).

Nukuttiin lauantaina melkein koko päivä. Evan koira Eden oli ainoo, jolla oli energiaa.

Palataan vielä kerran torstaihin ja Deep Insightin keikkaan. Tai siis mun kuteisiin tietty.



Toppi - JC
Farkut - jotkut ikivanhat, joita oon vähän kaventanut ja raastanut
Korut - kaikkia vanhoja ja epämääräisiä. Lyhyt helmikaulakoru on tärkeä.
Kengät - Bianco. footwear (älkääkä luulkokaan, etten käyttäisi muualta ostettuja kenkiä)


Kengillä on tarina. Noin viikkoa ennen ylioppilasjuhlia aloin etsiä asuuni sopivia kenkiä (ehkä joskus kun jaksan, voin laittaa kuvan mekosta (self made)). Eeeeeeei missään täydellisiä. Vaikka huikeilla koroilla tykkäänkin kävellä, en ole ihan mikään Carrie Bradshaw, joka mukamas kävelee koko päivän +12-senttisillä. Bianco.n nettisivuilla oli kahdet turkoosit ihanuudet, joista olisin kelpuuttanut molemmat, mutta Porin Bianco.ssa oltiin mun tuurilla myöhässä, ja kummatkin ko. kengät saapuivat vähän jälkeen lakkiaisten. Onneksi siskoni oli avulias, ja hommasi nuo kengät. Laitoin yo-kenkäni ensimmäistä kertaa jalkaani päivää ennen h-hetkeä, joten of course tuli joku 700 rakkoa, kun piti tanssia niin julmetusti, mut ei se mitään, rakastan niitä silti! (nykyään ne toimivat kuin unelma)

Katsokaa kuinka mainion laukun siskoni löysi kirpparilta! (Mulla on sitten kaksi siskoa, mutta en käytä nimiä ainakaan nyt, kun en oo kysynyt lupaa, mutta siis isosiskoja molemmat)



Seuraavissa kuvissa näkyy tämänhetkinen lempitakkini. Se palveli koko reissun ajan torstaista sunnuntaihin. Postauksen otsikko viittaa oikeanpuoleiseen kuvaan..


 
Takki - Carlings (lempivaatekauppani) Takki on aavistuksen lämpimämmän sävyinen, mitä kuvat antavat ymmärtää, mutta nyt on tyydyttävä näihin. Joskus vielä laitan sellaisia kuvia, joissa näkyy takin koko idea, joka on tosi kaunis idea.

Kävellessäni juna-asemalta huomasin, että vaahteroiden lehdet olivat vaihtaneet väriä ja osa oli jo tippunutkin. Missä välissä syksy tulla tupsahti? Rakastan syksyä, ja sen mukanaan tuomaa inspiraatiota, joten JES.

18 syyskuuta 2009

Vantaalta lo-lo-lo-loistavaa perjantai-iltaa!

Oivoivoivoi. Olin eilen illalla isosiskon kanssa Deep Insightin keikalla. Keikka-asustani otettiin pari kuvaa, jotka on kamerassa, enkä saa niitä nyt tänne. Syy: oon Vantaalla Evan ja Edenin luona, enkä tietenkään muistanu ottaa oikeeta piuhaa mukaan. Mutta hätä ei ole tämän eikä tuon näköinen, vaan laitan kuvia sitten sunnuntaina kotiuduttuani. Keikalla oli huippua, vaikka porilaiset juntit eivät ymmärrä hyvän päälle...... Lämppäreinä oli paikallisia lupauksia, Order!Order! ja Cardiac Catalyst. Mun  keikka-asun näette siis myöhemmin.

Lähdin aamujunalla Helsinkiin (herätyskellon soidessa kuului parit ärräpäät). Käytiin Evan kans aamiaisella ja sitte vähän shoppailtiin (tarkennus: minä vähän, Eva vähän enemmän..) ja sit lounastettiin ja lähettiin Vantaalle. 3/8 blondiutta tässä parivaljakossa riitti siihen, ettei kumpikaan älynnyt nostaa kahisevaa, vaan jouduttiin jäämään Pasilan asemalla pois. Mutta täällä sitä nyt ollaan mestoilla, ja valmistaudutaan iltaan. Otan parit kuvat kunhan ollaan saatu vaatteet päälle. (Miksi kirjoitan muotiaiheista blogia aina vaatteitta?)

Niijuu, mä oon siis Helena Porista, ja kirjoitan tätä blogia, koska eräs ystäväni sitä joskus ehdotti, ja idea jäi muhimaan mieleni sopukoihin. Haluan opiskella itseni Taiteen maisteriksi vaatetusalalla Lapin yliopistossa, TaiKissa tai jossakin Englannin yliopistossa. Tällä hetkellä opiskelen iltaisin taidetta ja päivisin kehitän itseäni muilla tavoin, kuten kirjoittamalla blogia! Töitäkin etsiskelen, mutta katse on vahvasti tulevaisuudessa eli siinä, että pääsen opiskelemaan seuraavalla (toisella) yrittämällä. 5 iltaa taidekoulua viikossa luulis auttavan!

Nyt pitää mennä.

Ihanaa illanjatkoa!

16 syyskuuta 2009

Hip hei!

Olen Helena eli Helly ja toivotan sinut tervetulleeksi lukemaan ja katselemaan ja tutkimaan kaikilla muillakin aisteilla blogiani, joka toivottavasti kasvaa epämääräisestä teksti+kuva+teksti+kuva-hässäkästä miellyttäväksi muotiblogiksi.
Tämä on ihkaensimmäinen blogikirjoitukseni koskaanikinämissään, ja kuten aina: alku hankalaa. Mietin yksin ja kavereiden kanssa (niistä ei kylläkään ollut minkään valtakunnan apua tällä kertaa), minkä nimen antaisin uudelle pienokaiselleni. Monen mutkan kautta päädyin hyvinkin mitäänsanomattomaan "la dolcezzaan". La dolcezza on italiaa ja on suomen kieleksi "hellyys", ja siinähän se vitsi sitten piileekin.
Kuteista ja kauneudesta on siis aikomukseni kirjoittaa ja kuvittaa, ja huumorin kukkaakin yritän kastella mahdollisimman huolellisesti. Kerron itsestäni myöhemmin lisää, sillä nyt alkaa olla jo kiire, ja haluan kertoa hieman eilisestä. Todettakoon tässä vaiheessa, että vaikka nyt kirjoitan suloisella suomen kirjakielellä, saattaa jotkin tulevat tekstini olla ihan vaan Porin murteella(Ettette ihmettele, onko kirjoittaja vaihtunut).

Seuraavaa puin ylleni eilen:



Lätsä: Maanalaisesta monta vuotta sitten, muistaakseni 5 eurolla lähti
Karva: synttärilahjaksi Jennalta, Vila
Musta kimalle(oikeesti, vaik ei näy)neuletoppi: ehkä Saksasta...
Beige kauluspaita: perintöä siskolta (en tiedä kummalta)
Farkkushortsit: kirppislöytö, 4 euroa
Vyöksi sidottu huivi: isoäidiltä
Sukkikset: Lindex
Villasukat: isä osti joltain tädiltä
Kengät: Andiamon alesta joskus, 30 e
Laukku: kirppislöytö Tampereelta, 2 euroa (muistaakseni), Mango

SIIS, ihan sikahalpa asu, vaikka oli noin paljon osia!

Tiedän, kuvat ovat aivan järkyttävän huonolaatuisia, sillä jouduin ottamaan ne itselaukaisijalla. Lupaan "palkata" jonkun kuvaajan itselleni. Naaman plurrasin, koska ilmeeni oli hirveä, ja ihoni myös. Minulla ei siis ole mitään salattavaa. Eniveis, tolla asulla oltiin liikenteessä grafiikan tunnilla ja kirpparilla, tosin karvakaulusta ei voinut pitää, kun oli niiiiiin kuuma. Villasukatkin olis voinu jättää pois..
Poriin avattiin eilen uus kirpputori! En muista oliko sillä jotain nimeä, mutta lupaan tarkastaa sen tänään. Jos ennen löysit alkoholiliikkeeseen, löydät nyt sen paikalta kirpparin. Hyvän sellaisen. Raahasin kirpparille isosiskoni ja pikkuveljeni, jonka kaitsemisen takia en ehtinyt ihan hirveän hyvin perehtymään koluamiseen, ja käteeni jäi vain kaksi laukkua:
Tämä ruskea kaunotar maksoi 2 euroa, ja lahjoitin sen heti äidilleni, sillä se on enemmän hänen tyyliään.























Pinkki laukku maksoi naurettavat 50 senttiä, ja lupasin hänelle jo matkan Englantiin kanssani ensi kuussa. Siellä on hyvä olla laukku, jonka saa käännettyä eteen vorojen välttämiseksi.

Nyt on jo kaamee kiire kaupunkiin, ja olen vielä puolipukeissa! Vähän liian vaikeaa blondille tämä bloggaaminen. Nuo kuvat eivät nimittäin tottele, ja siksi tämän ekan kirjoituksen ulkoasu on säälittävä. Yritän illalla treenata kuvanveiston jälkeen. Nyt pukemaan!