hellyys: toukokuuta 2010

30 toukokuuta 2010

Uutta lenkkipolulle

Kävin eilen ostoksilla, enkä paljon tuhlannut aikaani turhanpäiväiseen kiertelyyn. Minulla oli selvät sävelet, mistä ostan ja mitä.

Kolusin ensin kaksi kirpparia läpi, ja löysin etsimäni. Listalla oli hiuspantoja yhtä partiojuttua varten ja kukkamekko. Tarvitsen kukkamekkoa yhteen tapahtumaan, ja olin valmistautunut ostamaan ihan törkeän ruman mekon, mutta löysinkin helmen.

Saa nähdä, onko se peräti liian hyvännäköinen ko. tapahtumaan.

merkki: Object (Vilassa myydään)
hinta: 2 euroa

Aattelin, että jotain vikaa tuossa mekossa on pakko olla, kun niin halvalla lähtee, ja kieltämättä rintaosa on vähän omituinen. Se on pukiessa kireä, mutta päällä ihan sopiva. "Rintapussit" taas tulevat hieman liian alas. Ehkä pitää kokeilla ilman rintsikoita!

Kirppareiden jälkeen siirryin urheiluvaateliikkeisiin. Etsin pitkälahkeisia juoksuhousuja ja jotain reisitaskuhousujen tyyppisiä, jotka menis hyvin töissä ja partioleirillä.

Mua alko yhtäkkiä ihan suunnattomasti ottaa päähän se merkkivaatteiden pluskolkyteuroa, vaikka made in china nekin on. Ja oon sen verran lukenut viime aikoina kehitysmaatutkimusta, että käsitykseni kalliimmista merkeistä on muuttunut.

Siirryin H&M:n urheiluvaateosastolle, ja pukukopin kautta kassalle.

En löytänyt pitkälahkeisia juoksuhousuja, mutta nää oli niin ihanan väriset, että lahkeiden lyhyys kompensoitui sillä.

Ostin myös uuden urheilutopin/urheilurintsikat. Ei oo mitään ärsyttävämpää, kun se, että toppi on pesussa, kun pitäis lähteä urheilemaan. Joten nyt mulla on kaksi toppia. Vanhakin on henkkamaukan, ja oon ollut siihen tyytyväinen. Äitikin oli tyytyväinen: "kerrankin jotain muuta ku mustaa". Ja totta tosiaan, melkein kaikki mun urheiluvaatteet on olleet mustia, lukuun ottamatta pinkkiä juoksupaitaa.

Reisitaskuhousutkin löytyi henkalta.

Muistakaa liikkua! :)

29 toukokuuta 2010

5 lisätuntia/vrk, kiitos!

Eilen oli se päivä, kun piti tulla TaiKista kutsu pääsykokeeseen, mutta tulikin ilmoitus, että ennakkotehtäväni on hylätty. 291 hakijaa vaatetusalalle, ja olin surkeempi kuin 63 pääsykokeisiin kutsuttua. Syö vähän itsetuntoa tuollainen.

Yllättäen päälimmäiseksi tuntemukseksi nousi kuitenkin viha (en tiedä mitä kohtaan) ja ärtymys, enkä edes alkanut pillittää ja surkutella. Edistystä johonkin suuntaan?

No mut eeeei se mitään! Onpahan enemmän aikaa shoppailla ja nauttia Helsingin kesästä (pliispliispliis, oispa kaunis sää), kun on vaan yks valintakoe siellä, ja sekin heti ennaltamäärämättömän pituisen reissuni alussa. Helsingistä tultuani oon pari päivää kotona, ja sitten matkaan pohjoiseen.

Mulla on tapana jäsennellä stressaavat/hoidettavat asiat paperille.
Eilen kirjoitetusta listasta tuli aanelosen pituinen.

Oon niin loman tarpeessa.

Ylläni eilen olleet farkut ovat ne, jotka olivat jalassani taannoisessa läski-kuvassa.

Kuntokuuri siis tehoaa!

Varvaskin on lähes täysin parantunut, ja voin taas urheilla kunnolla.

Jippii!

Nyt pitää lähteä ostamaan portfoliovärkkejä, pantoja, kukkamekkoa, salihousuja, työhousuja, hiuslakkaa ynnä muuta, ynnä muuta..

22 toukokuuta 2010

Voisinpa jo kävellä korkokengillä

Varvas on paranemaan päin, mutta en ihan vähään aikaan voi kävellä korkkareilla. Siitä voi vain haaveilla.

20 toukokuuta 2010

Varvas

Maanantaina...

Menin töiden jälkeen hakemaan taideteoksiani taidekoululta. Seurasi elokuvamainen kohtaus, kun revin tyhjän laatikkoni etureunasta nimilappuna toimineen maalarinteipin irti pienen hiljaisen hetken päätteeksi. Katselin ympärilleni maalaussalissa muistellen lukuvuoden tapahtumia.
Kaikki meni hyvin kunnes muistin, että pitäisi vielä tyhjentää kaappi. Selvennys: laatikossa säilytetään valmiita töitä, luonnoksia, ym. papereita, ja kaapissa siveltimiä, mukeja, ym. roinaa. Kaapit oli sullottu kuvanveistoluokkaan piiloon näyttelyn ajaksi. Löysin kaappini melko nopeasti, sillä se oli etummaisessa rivissä. Kaapin edessä oli kuitenkin kaksi pystyssä olevaa pöytää (tai siis sillai kumossa, ööh, pöytälevy on pystysuunnassa ja jalat vaakasuunnassa tjt.....), jotka minun oli siirrettävä päästäkseni kaapilleni. Pöydät olivat aika painavia, mutta sain kuin sainkin ne pois tieltä. Tyhjennettyäni kaapin päätin kohteliaisuuttani siirtää pöydät takaisin siihen, missä ne olivat.
En oikein muista seuraavasta tilanteesta muuta kuin, että toinen pöytä putosi suoraan varpaani päälle noin 30 sentin korkeudelta. Kipu. Tuska. Poru.
Olin ihan yksin, ja sinnikkäästi suuren kivun kourissa raahasin jätesäkillisen teoksia autoon, ja ajoin kotiin. Kyyneleet valuivat koko matkan.
Kotiin.
Pakastimesta kylmäpussi.
Sohvalle, jalka ylös ja lepo.

kuva

Tiistaina.....

Olin hullu ja menin töihin. Linkutin koko päivän ja työnteko oli aika hankalaa, melko fyysistä työtä kun teen.
Töiden jälkeen kotiin, kylmäpussi ja sohvalle.

Keskiviikkona....

Laitoin crocsit jalkaan, koska ne ei puristanu. Linkutin vähemmän, ja ajattelin varpaan jo paranevan.
Kotiin, kokkailua...

Valmistin cuscusta, tofua chili-tomaattikastikkeessa, keitettyä parsaa ja pähkinöitä. NAM.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

...sohvalle ja kylmäpussi jalalle. Vähän alkoi jo hämmästyttää kummastuttaa, miksei varvas millään parane. Töissä joku pelotteli, että siellä voi ihan hyvin olla pieni murtuma. Iltasella päätin sitten lähteä näyttämään varvasta lääkärille varmuuden vuoksi.

Terveyskeskuslääkärillä (lyhennetty versio):

Lääkäri (mainittakoon, että nuori, salskea mieslääkäri on kyseessä): "Mitä tapahtui?"
Helly: "Pöytä putos jalan päälle."
L: "Mihin kohtaan?"
H: "Tohon nivelen päälle" (osoittaa)
L: (painelee jalkaa edeten kohti isovarvasta) "Sattuuko tästä?" "Entä tästä?" "Entä tästä?"
H: "Joo!"
L: "Joudun nyt vähän kääntämään tätä"'
H: "Auuuuuu"
L: "Ihan tukevalta tuntuu tää varvas. Voi siellä silti joku pieni murtuma olla"
H: "Okeii"
L: "Teippaa pari varvasta yhteen kotona"
H: "Okei"
L: "Haluutsä sairaslomaa?"
H: "Öö, kai se hyvä olis paranemisen kannalta..."
L: "Haluutsä kepit?"
H: "Öö, noo, emmä tiiä tarvinko. Pystyn kuitenki liikkumaan jotenki. Tai no, helpottaishan se, ettei tarttis astua. Okei, voin mä ottaa ne kepit" (ajattelee josko säälillä irtois helluntaiheila)
L: "Haluutsä, että mä määrään sulle jotain kipulääkettä?"
H: "Öö, no, emmä tarvi, kai tavallinen särkylääke riittää"
L: "Hoitaja tuo sulle kepit"
H: "Okei, kiitos, moikka"

kuva

Ens kerralla taidan suunnitella etukäteen, mitä mä haluan. Tuli niin mieleen kaikenlaista huonoa läppää, mitä olis voinu heittää joka väliin, mut se jätkä oli niin pokerinaamatosikko, ei siis tippaakaan pilkettä silmäkulmassa! Ni en sit viittiny.

Hauskinta oli, että siskoni oli myös asioilla ja pääsi heti mun perään sille samalle lääkärille. :D
"Ootteks te jotai siskoksii vai?"

Oon siis loppuviikon saikulla, ja parantelen jalkaa, jotta pääsisin taas pian urheilemaan ja kävelemään korkkareilla!!