Ilta tyttöjen

Lisää kuvia heinäkuulta. Alettiin jo hyvissä ajoin suunnitella iltaa, jolloin vihdoin kokoonnuttaisiin lukioaikaisten ystävien kesken. Vaikka yhteyttä on pidetty, niin kaikkien asuessa eri paikkakunnilla, ei kunnon miittiä oltu saatu aikaiseksi aiemmin. Pori Jazzien aikaan tämä onnistui, ja yhtä mahtavaa oli kuin silloin teinivuosina. Ollaan toisaalta muututtu ja kasvettu hirveästi, mutta toisaalta ei yhtään, hahaha. Sensuuri iski kuvasaldoon, sen verran hauskaa pidettiin ja kameran edessä pelleiltiin. Aluksi vaihdettiin kuulumisia, syötiin, juotiin kuohuvaa ja pidettiin valokuvaussessio. Mun tekemässä juustokakussa ei kuulemma ollut tarpeeksi sokeria...  Siirryttiin viettämään iltaa jazzkadulle. Kiitos Maija, Jenni ja Jenna, toivottavasti tavataan pian uudelleen!


Miks mulla on sellanen tunne, että oisin kirjottanut tän postauksen jo joskus aiemmin?

Tuuminpa vaan

En oikein tiedä, pidänkö elokuusta. Kuukausi sellaista epämääräistä aikaa kesän ja syksyn välillä. Iskee syysinspiraatio pukeutumiseen, mutta ulkona on sortsikeli. Porukkaa alkaa jo valua etelästä (tapasin vaihtareita, luultavasti espanjalaisia), mutta vielä on aika hiljaista ainakin yöelämässä.

Sitä odottaa kutkutus mahan pohjassa tulevaa syksyä, mutta teki kesämuistoja vasta viikko sitten. Ostin jo uuden kalenterin ja merkitsin sinne joitain tulevia kursseja. Se oli vain hetken hairahdus, sillä pian mut jo valtasi tunne ei vielä.

Sitten on niitä asioita, joita olisi pitänyt kesän aikana tehdä, eikä ole elokuuhun mennessä saanut tehtyä, ja elokuu epämääräisyydessään vaikeuttaa keskittymistä niihin hommiin. Aktiivinen syksy hönkii jo niskaan, mutta kesän rentous on vielä ilmassa. Taidehistorian esseet on pakko tehdä, joten ne on ihan selkeä juttu, mutta käskyn "miettikää vähän kandiaihetta" toteuttaminen on taas epämääräistä. Olen joo miettinyt, mutta en tykkää miettiä vähän, vaan haluan saada asioita aikaan. Päätöksiä.

Ja sitten työt. Tällä hetkellä niitä ei ole, enkä tiedä, koska niitä pitäisi olla ja kuinka paljon. Unelmien täyttymys olisi, kun joku tulisi kotiovelle tuomaan jonkun oman alan freelance -homman, josta sais mukavan summan massia kertaheitolla. Mut ei oo jonoa oven takana, joten jotain olisi ihan itse haettava. Ainakin joululomalle haluisin töitä, mutta mites tää syksy välissä. Kuinka intensiivistä on opiskelu, ja tuleeko jotain yllätyksiä? Tapahtumien järjestämiseen en aio sekaantua (oonko kuullut tän suustani joskus ennenkin?), joten niiden ei pitäisi viedä aikaani.

Jotain selkeää elokuussakin on. Se on marjakuukausi, ja huomenna meinaan kerätä pakastimen täyteen mustikoita. 

Kuvat ovat sieltä ihanalta heinäkuulta, jolloin kaikki oli selkeästi keltaista, sinistä ja vihreää.

Humpuukia

Käväisin tuossa taannoin hiusstudio Bläkissä, tällä kertaa vain lyhentämässä. Kuvissa tukka näyttää tummemmalta, mitä se auringon vaalentamana onkaan. Omaa väriä on juuressa jo kymmenisen senttiä, wuhuu! Tykkään hirveästi tästä pituudesta, mut kyllä mä silti aion taas yrittää sitä kasvattamista. Tavoitteena olis, että jonain päivänä mulla on omavärinen pitkä tukka! 

Rannetta koristaa nimipäivälahjaksi saamani Humbugin käsikoru. Ensi kesänä aion tehdä sen avulla rusketustatuoinnin.

Joku päivä vähän kiharran näitä hiuksia ja meinaan näyttää Keiralta Chanelin hajuvesimainoskampanjassa. Pitänee lisätä myös irtokulmakarvoja ja käydä nenäleikkauksessa.

Aava

Meri muistutti minua taas siitä, kuinka mahtavaa on uida niin isossa aallokossa, ettei oikeastaan voi edes uida, vaan ottaa aaltojen iskut vastaan kiljuen. Tuuli oli niin kova, että hiekka satutti lentäessään iholle, ja ranta oli kokonaan meidän. Taisi siellä pari muutakin hullua olla, mutta nuo toisen kuvan uimarit (kaks pientä pistettä kaukana) on kyllä mun perhettä.

Paattimatkalla taas näin omin silmin, että maapallo on pyöreä. Rantauduttua oli pakko mennä uimaan, vain voidakseni sanoa, että kävin veneestä uimassa. 15-asteiseen veteen ei muuten totu.

Seuraavan kerran kun me nähdään, meri, sä oot luultavasti jäässä.

Menomatkalla

Viime yönä yöjunassa ei ollut näin mukavaa. Mistä lähtien istumavaunussa on ollut lämpötila alle 20 astetta ja lisänä kylmä viima? Varovasti raotetusta, täyteen sullotusta (menomatkalla vaatteet oli viikattu, nyt sullottu) matkalaukusta osui ensimmäisenä käteen maksimekko, jonka puin farkkujen päälle, ja keltainen tuulitakki, jonka puin pinkin neuleen päälle. Tyylistä on joskus tingittävä. Liian tehokkaan ilmastoinnin lisäksi minua vaivasi aivan hel**tillinen korva- ja päänsärky. Ja nenä vuosi koko ajan.

Ihanaa olla kotona. 

Viimiset 2,5 viikkoa Etelä-Suomessa oli myös ihanaa, mutta just nyt on mukava vaan olla.

Juhlat ystäville

Suunnitellut puutarhajuhlat pidettiin epävakaisen sään vuoksi jo virallisen juhlaresidenssin aseman saaneessa asunnossa ja parvekkeella. Loppuillasta pöydät notkuivat tarjottavista, sillä vieraat toivat paljon tuomisia. Jokaiselle juhlijalle oli yksiössä tilaa alle 2 neliömetriä, mutta kukaan ei (tietääkseni) mennyt pöydän alle tai kaappiin, joten vielä vähän tuota tiiviimmin oltiin. Mutta mikäs sen parempaa!

+-0

 (kiva töyhtö)

Joskus protohistoriallisella aikakaudella tekemäni mekko muuntuu myös hameeksi. Oikeesti protohistoriallisen kauden ihmiset tekivät vähän eri juttuja niin kuin olen oppinut taidehistorian kirjoista. Nukahdan vähintään kerran päivässä noiden kirjojen päälle, kun yritän sisäistää Mesopotamian taidehistoriaa. Pöydän ääressähän ei voi lukea, kun kirjat ovat niin valtavia, ja pöytä täynnä roinaa. Mansikkarahka piristää. Valkuaisvaahtoa, rahkajogurttia ja mansikoita. Simppeliä ja herkullista.

Tyypillistä. Kun Lapissa on +25 astetta lämpötila, on pakko tuulla 6 metriä sekunnissa, ettei vaan olis liian kiva maata rannalla.

Uut

Sulkakorvikset ja raitatoppi seurakunnan kirppikseltä. Kampaus matkittu Elie Saabin eilisen haute couture -malliston catwalkilta. Jos joskus joutuisin omiin häihin, ni jottai tollasta panisin päälleni. Saabin couturemallisto ei pettänyt taaskaan, mutta mulla olis muutamakin sana sanottavana siitä, kuinka mun pitäis olla Diorin uus pääsuunnittelija, eikä sen Simonsin Raffin, joka nyt esitteli ensimmäisen mallistonsa ko. muotitalon toimesta. No eipä ollut mollin sivuilla työnhakuilmoitusta, ni ei voinu tietää. Mutta en nyt ala sen enempää Rafin mallistoa haukkua, sillä on kesä, eivätkä negatiiviset ajatuksen kuulu siihen.

Elie Saab Haute Couture Fall 2012

kuva: Alessandro Garofalo / GoRunway.com

Syömisiä

Tein yks päivä nokkoskeittoa. Keitosta tuli ihan hyvää kerman ansiosta, mutta jauhokokkareet vähän haittasivat makuelämystä. En osaa suurustaa. Nokkoset muuten pistävät vielä keittiössäkin. Eivät enää ryöppäämisen jälkeen tosin.

Paahdetuissa kasviksissa nyt ei ole mitään ihmeellistä, mutta niistä sai kivan kuvan.

Olen viikon sisällä syönyt kaksi kertaa ulkona. Viime viikolla Oulun Pannukakkutalossa. Otin alkuun suolaisen aurinkokuivattu tomaatti - vuohenjuusto -pannukakun. Se ei ollut kauneudella pilattu, joten siitä ei kuvaa. Mutta tämä jälkiruuaksi nauttimani taivaallisen suussasulava appelsiinituorejuusto - valkosuklaa -pannukakku ansaitsi tulla kuvatuksi. Oli muuten aika tuhti satsi vetää kaksi pannukakkua, vaikkakin lasten annosta, kun olin muuten syönyt niin kevyesti kolmisen viikkoa.

Tämän viikon herkuttelut tapahtuivat eilen, kun kävin lounaalla Cafe & Bar 21:ssä. Olen aikaisemmin nauttinut keväällä avatun 21:n makeita vohveleita, italialaista jäätelöä ja mojitoja. Vihdoin pääsin maistamaan myös kehuttuja suolaisia vohveleita. Na'am. 

Otin nössönä pienemmän annoksen. Isompi on tuplakokoinen tästä. Annoksen nimi on Don't Eat Meat. Eli paikan kasvisvaihtoehto kyseessä.

Ja sitten. Mikään, ei kerta kaikkiaan mikään voisi aloittaa aamua paremmin kuin itse tehty mysli. Käytin mysliin pähkinöitä, siemeniä, täysjyväkaurahiutaleita, kookoshiutaleita sekä rypsiöljy-hunajaseosta. Ainekset sekaisin uunipellille ja paahtumaan 170 asteeseen. Meinas kärtsähtää, mutta viime hetkellä pelastin herkun uunista. Ja tänä aamuna palkinto koitti. Kuva ei ole kovin kaunis saati kuvaava (oli liian kova kiire syömään), mutta kuvitelkaa paras maku ikinä. Tätä ei sovi hirveää määrää syödä kerrallaan, sillä rasvan määrä on melkoinen. Mutta pieninä määrinä pähkinät ja siemenet ovat superterveellisiä. Desilitra kylmää maitoa ja nautinto on taattu.

 Huolimatta kaikesta tästä herkuttelusta (eilisilta meni vielä piknikillä, jossa tuli syötyä aika montaa sorttia ruokaa) olen 6 kiloa kevyempi kuin kuukausi sitten. Kohtuus on avain hoikistumiseen. Ja miinuskalorit. Ja pieni hikinen itsensä rääkkääminen monta kertaa viikossa. Mut ei juuri muuta tarvita. Kevyttä kesää kaikille!

 

Just

Voisko tuo ankea +12 sadekeli jo painua **********. Ei tainnut tää Lappi sittenkään olla mun kesäpaikka. Mä nimittäin rakastan hellettä. Kolkyt astetta on just sopiva, eikä yhtään liikaa mulle. Eikä se kaks päivää hellettä vuodessa riitä. Oulussa oli torstaina näin kaunista, joten pidän verhot kiinni ja katselen vain kuvia sisällä.