Meri muistutti minua taas siitä, kuinka mahtavaa on uida niin isossa aallokossa, ettei oikeastaan voi edes uida, vaan ottaa aaltojen iskut vastaan kiljuen. Tuuli oli niin kova, että hiekka satutti lentäessään iholle, ja ranta oli kokonaan meidän. Taisi siellä pari muutakin hullua olla, mutta nuo toisen kuvan uimarit (kaks pientä pistettä kaukana) on kyllä mun perhettä.
Paattimatkalla taas näin omin silmin, että maapallo on pyöreä. Rantauduttua oli pakko mennä uimaan, vain voidakseni sanoa, että kävin veneestä uimassa. 15-asteiseen veteen ei muuten totu.
Seuraavan kerran kun me nähdään, meri, sä oot luultavasti jäässä.
Kiitos kun olit ilonamme! Lempeitä syyspäiviä sinne pohjoiseen, luotan että palaat ennen meren jäätymistä, joka luultavasti on vasta vuodenvaihteen jälkeen.
VastaaPoista