Tuuminpa vaan

En oikein tiedä, pidänkö elokuusta. Kuukausi sellaista epämääräistä aikaa kesän ja syksyn välillä. Iskee syysinspiraatio pukeutumiseen, mutta ulkona on sortsikeli. Porukkaa alkaa jo valua etelästä (tapasin vaihtareita, luultavasti espanjalaisia), mutta vielä on aika hiljaista ainakin yöelämässä.

Sitä odottaa kutkutus mahan pohjassa tulevaa syksyä, mutta teki kesämuistoja vasta viikko sitten. Ostin jo uuden kalenterin ja merkitsin sinne joitain tulevia kursseja. Se oli vain hetken hairahdus, sillä pian mut jo valtasi tunne ei vielä.

Sitten on niitä asioita, joita olisi pitänyt kesän aikana tehdä, eikä ole elokuuhun mennessä saanut tehtyä, ja elokuu epämääräisyydessään vaikeuttaa keskittymistä niihin hommiin. Aktiivinen syksy hönkii jo niskaan, mutta kesän rentous on vielä ilmassa. Taidehistorian esseet on pakko tehdä, joten ne on ihan selkeä juttu, mutta käskyn "miettikää vähän kandiaihetta" toteuttaminen on taas epämääräistä. Olen joo miettinyt, mutta en tykkää miettiä vähän, vaan haluan saada asioita aikaan. Päätöksiä.

Ja sitten työt. Tällä hetkellä niitä ei ole, enkä tiedä, koska niitä pitäisi olla ja kuinka paljon. Unelmien täyttymys olisi, kun joku tulisi kotiovelle tuomaan jonkun oman alan freelance -homman, josta sais mukavan summan massia kertaheitolla. Mut ei oo jonoa oven takana, joten jotain olisi ihan itse haettava. Ainakin joululomalle haluisin töitä, mutta mites tää syksy välissä. Kuinka intensiivistä on opiskelu, ja tuleeko jotain yllätyksiä? Tapahtumien järjestämiseen en aio sekaantua (oonko kuullut tän suustani joskus ennenkin?), joten niiden ei pitäisi viedä aikaani.

Jotain selkeää elokuussakin on. Se on marjakuukausi, ja huomenna meinaan kerätä pakastimen täyteen mustikoita. 

Kuvat ovat sieltä ihanalta heinäkuulta, jolloin kaikki oli selkeästi keltaista, sinistä ja vihreää.