PiMa on kivaa!

Huh. Olin taas ekaa kertaa pariin viikkoon töissä, ja sepäs vasta olikin rankkaa. Menin töistä suoraan kaupunkiin, hain patongin mukaan, ja menin taidekoululle sitä mussuttamaan. Olin jo henkisesti ja fyysisesti varautunut maalaamaan sellasta omaa projektia, mutta ope käskikin meidän raivata lattialle mahdollisimman paljon tilaa, sillä me tultais maalaamaan lattialla. Sitten ope soitti meille kaikenlaista melko hyvääkin musiikkia, ja piti maalata fiiliksen mukaan.
Mä en kauheesti miettiny sitä, et maalauksesta pitäis tulla jotenki hieno maalaus, vaan tosiaankin maalasin biisi kerrallaan sitä kunkin hetken fiilistä. Kaikesta sekavuudesta huolimatta, mun maalaukseen kiteytyy tarina, joka on ihan lässynlää, enkä sitä jaksa selittää.

Mulla ei toki ollu eri parin sukat. :D

Näkyisköhän täs paremmin todelliset värit....

Teoksen nimi vois olla vaikka Romeo ja Julia tai Kielari. :D Tai sit ei.. En yleensä anna teoksille nimiä, ku oon huono keksimään. Yhtä huono, ku oon keksimään otsikoita... 

Ps. Toivottavasti kukaan ei perusta käsitystään mun maalaustyylistä tai -taidoista ton musiikkifiilistelyn pohjalta. :D