Kenkiäni hellin

Vuonna 2011 lupaan pitää kengistäni parempaa huolta.

Aloitin lupauksen toteuttamisen tänään viemällä kahdet kenkäni, mustat avokkaat ja ruskeat maiharit, suutarille. Suutarisetä oli tosi söötti. Siis sellane sympaattinen pappasöötti, ei kuumasöötti.

Jotta lupauksen pitäminen olisi helpompaa, ostin myös uudet kengät, joille lupaukseni annoin. Olen tähän mennessä kiduttanut syysmaihareitani kolmenkymmenen asteen pakkasessa, ja koska niihin ei mahdu villasukkia, myös varpaani ovat kärsineet. Kävin eilen silmäilemässä talvikenkätarjontaa, ja kaikkien kuvottavien uggikopiolumimiestossujen (en niitä 2000-luvun karmivimpiin keksintöihin kuuluvia jalkineita edes kengiksi voi kutsua) takaa paljastuikin yhdet aika ihanat kengät. Mulla oli sovittaessa beige tekoturkkini päällä, joten yhteensopivuus oli mieletön. Vaikka popot oli tarjouksessa, en niitä raaskinut vielä eilen ostaa, vaan tulin tyhjin käsin kotiin tekemään budjettilaskentaa. Noudatin yhden yön taktiikkaa, eli päätin nukkua yön yli, ja jos kengät vielä ovat mielessäni aamulla herätessäni, kävisin ostamassa ne omaksi.

Ja tässä lopputulos:

Olihan siellä budjetissa näiden mentävä rako. 79,20 jäi alennuksen jälkeen hintaa näille varpaideni pelastajille.
Joo, tiedetään, muistuttavat kovasti syysmaihareitani, jotka markkinoilta ostin, mut näihin mahtuu villasukka!

Päätä koristaa eilen valmiiksi saamani perustupsupipo.

Saatoin myös ostaa kirpparilta 4 euron nahkatakin (u-p-e-a), mutta katsellaan sitä sitten kevväämmällä..