Ah, miten puhkipalanut kuva. Anyway, aikasemmin en oo ees ajatellut tuon satiinihamosen kanssa mitään löysää paitaa. Perun heti puheeni, sillä olihan mulla kerran sellanen lepakkohihainen neule ton kanssa. JC:n vankikarkuripaita sopi hyvin alle, ja oli tosi rento olla. Jopa kiinalaisen ja jogurttirusinoiden ahmimisen jälkeen.
Mun hiusten väri on muuttunut kauas siitä oranssiin vivahtavasta. Rakastan sitä nyt! Ihme ja kumma, mutta se näkyy aika oikean värisenä näissä pokkarikuvissa. Seuraavat kolme viikkoa mulla onkin järkkäri lainassa, mutta teen sillä vaan koulujuttuja. Siistii kuitenkin päästä pitkästä aikaa kunnolla kuvailemaan! Kolmen kuvan sarja aiheesta "omakuva" pitäis ottaa. Ei vielä mitään ideaa. Tai totta kai aina jotain, mut ei mitään kovin kehityskelpoista. Mä en kuuluu niihin onnekkaisiin lapsiin, jotka on saanu järkkärin tyyliin rippilahjaksi, vaan elän vieläkin ilman sellaista hienoutta. Näin jälkeen päin ajatellen olis ollut ihan fiksua ostaa kamera ylioppilaslahjarahoilla, sillä johonkin ne rahat kuitenkin meni, en vaan tiedä minne, enkä näe mitään konkreettista jäännöstä niistä. Hyvät ideat tulee aina perästä.
Siis niinku jälkeen päin.
Elokuva, jota oltiin kattomassa, oli Guy Ritchien näkemys Sherlock Holmesista.
Kehotan kaikkia Holmes-faneja ja muitakin pitämään mielen avoimena ja unohtamaan kaikki aikaisemmat käsitykset ja mielikuvat Holmesista.
vrt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti