Varvas

Maanantaina...

Menin töiden jälkeen hakemaan taideteoksiani taidekoululta. Seurasi elokuvamainen kohtaus, kun revin tyhjän laatikkoni etureunasta nimilappuna toimineen maalarinteipin irti pienen hiljaisen hetken päätteeksi. Katselin ympärilleni maalaussalissa muistellen lukuvuoden tapahtumia.
Kaikki meni hyvin kunnes muistin, että pitäisi vielä tyhjentää kaappi. Selvennys: laatikossa säilytetään valmiita töitä, luonnoksia, ym. papereita, ja kaapissa siveltimiä, mukeja, ym. roinaa. Kaapit oli sullottu kuvanveistoluokkaan piiloon näyttelyn ajaksi. Löysin kaappini melko nopeasti, sillä se oli etummaisessa rivissä. Kaapin edessä oli kuitenkin kaksi pystyssä olevaa pöytää (tai siis sillai kumossa, ööh, pöytälevy on pystysuunnassa ja jalat vaakasuunnassa tjt.....), jotka minun oli siirrettävä päästäkseni kaapilleni. Pöydät olivat aika painavia, mutta sain kuin sainkin ne pois tieltä. Tyhjennettyäni kaapin päätin kohteliaisuuttani siirtää pöydät takaisin siihen, missä ne olivat.
En oikein muista seuraavasta tilanteesta muuta kuin, että toinen pöytä putosi suoraan varpaani päälle noin 30 sentin korkeudelta. Kipu. Tuska. Poru.
Olin ihan yksin, ja sinnikkäästi suuren kivun kourissa raahasin jätesäkillisen teoksia autoon, ja ajoin kotiin. Kyyneleet valuivat koko matkan.
Kotiin.
Pakastimesta kylmäpussi.
Sohvalle, jalka ylös ja lepo.

kuva

Tiistaina.....

Olin hullu ja menin töihin. Linkutin koko päivän ja työnteko oli aika hankalaa, melko fyysistä työtä kun teen.
Töiden jälkeen kotiin, kylmäpussi ja sohvalle.



Keskiviikkona....

Laitoin crocsit jalkaan, koska ne ei puristanu. Linkutin vähemmän, ja ajattelin varpaan jo paranevan.
Kotiin, kokkailua...

Valmistin cuscusta, tofua chili-tomaattikastikkeessa, keitettyä parsaa ja pähkinöitä. NAM.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

...sohvalle ja kylmäpussi jalalle. Vähän alkoi jo hämmästyttää kummastuttaa, miksei varvas millään parane. Töissä joku pelotteli, että siellä voi ihan hyvin olla pieni murtuma. Iltasella päätin sitten lähteä näyttämään varvasta lääkärille varmuuden vuoksi.



Terveyskeskuslääkärillä (lyhennetty versio):

Lääkäri (mainittakoon, että nuori, salskea mieslääkäri on kyseessä): "Mitä tapahtui?"
Helly: "Pöytä putos jalan päälle."
L: "Mihin kohtaan?"
H: "Tohon nivelen päälle" (osoittaa)
L: (painelee jalkaa edeten kohti isovarvasta) "Sattuuko tästä?" "Entä tästä?"  "Entä tästä?"
H: "Joo!"
L: "Joudun nyt vähän kääntämään tätä"'
H: "Auuuuuu"
L: "Ihan tukevalta tuntuu tää varvas. Voi siellä silti joku pieni murtuma olla"
H: "Okeii"
L: "Teippaa pari varvasta yhteen kotona"
H: "Okei"
L: "Haluutsä sairaslomaa?"
H: "Öö, kai se hyvä olis paranemisen kannalta..."
L: "Haluutsä kepit?"
H: "Öö, noo, emmä tiiä tarvinko. Pystyn kuitenki liikkumaan jotenki. Tai no, helpottaishan se, ettei tarttis astua. Okei, voin mä ottaa ne kepit" (ajattelee josko säälillä irtois helluntaiheila)
L: "Haluutsä, että mä määrään sulle jotain kipulääkettä?"
H: "Öö, no, emmä tarvi, kai tavallinen särkylääke riittää"
L: "Hoitaja tuo sulle kepit"
H: "Okei, kiitos, moikka"

kuva

Ens kerralla taidan suunnitella etukäteen, mitä mä haluan. Tuli niin mieleen kaikenlaista huonoa läppää, mitä olis voinu heittää joka väliin, mut se jätkä oli niin pokerinaamatosikko, ei siis tippaakaan pilkettä silmäkulmassa! Ni en sit viittiny.

Hauskinta oli, että siskoni oli myös asioilla ja pääsi heti mun perään sille samalle lääkärille. :D
"Ootteks te jotai siskoksii vai?"


Oon siis loppuviikon saikulla, ja parantelen jalkaa, jotta pääsisin taas pian urheilemaan ja kävelemään korkkareilla!!