Vagabond kiusaa mua!

Oon jo useammassa blogissa nähnyt kuvia ja hehkutuksia Vagabondin Vera -kengistä, joita vois pitää omistamieni Korfujen (edellisessäkin postauksessa näkyvät) sisarina. Oi, tuo täydellinen korko, tällä kertaa täydennettynä terävähköllä kärjellä. En kuitenkaan näin lukuvuoden ja toisin sanoen köyhyyskauden alkaessa uhrannut 129 euron arvoisille Vera -kaunottarille sen enempää ajatuksia, kunnes....

menin tänään ostamaan kirjakaupasta kansioita sun muuta, ja matkalla poikkesin vilkaisemaan Andiamon syyskenkätarjontaa. Kuin magneetti, Vagabond -hylly veti minua puoleensa, eivätkä voimani riittäneet vastustamaan. Siellä ne mustat Verat kiilsivät uutuuttaan. Ajattelin, että pieni hiplaaminen ei ole vaarallista. Sovittamaan en saisi ryhtyä, sillä tiedän, että siinä voi käydä köpelösti.

Ja paskat, totta kai mun oli pakko sovittaa niitä.

Arvatenkin ne oli niin täydelliset, että meinasin ruveta itkemään. Mulla oli kaiken lisäksi sellanen asu, johon ne sopi kuin nakutettu. Mustat samettileggingsit, harmaa neuleponcho ja musta pipo. Kävelin ees taas liikkeessä vältellen samalla myyjää, joka saattaisi sanoa jotain vaarallista, kuten "nuohan sopii täydellisesti!" tai "niitä on sitten vain yksi pari per koko". Toki nyt kun oon niitä sovittanut, ja tiedän koon 39 olevan sopiva, pystyisin ne jostain tilaamaankin, jos yllättäen taivaalta alkaa sataa seteleitä. Ah, näitä pieniä arkipäivän iloja. Kauniita, ohikiitäviä hetkiä. Sitten hyvästelin Verat hellästi niiden nahkapintaa silittäen.