16 marraskuuta 2011

Onnistunut päivä

Tänään keskiviikkona 16.11. olen pitkästä aikaa tehnyt aamupäivän muuta kuin opintoja. Niitä tein sitten loppupäivän. Kaiken kaikkiaan oli aivan loistava päivä, kuulkaas tätä!

Nukuin yhdeksään asti, mikä on arkena pitkään.

Vein kahdet kengät suutarille, joka kirjoittaa aina sukunimeni hellyyttävän väärin. Tänään hän kirjoitti sen ensin vahingossa oikein, mutta sanoi sitten "oho, nyt meinasi mennä väärin", ja kirjoitti sen uudestaan ihan päin mäntyä.

Lähetin kummipojalle synttärilahjan. Tylsää, etten taaskaan ehdi mennä häntä juhlistamaan!

Noudin samalla postista arvokkaan paketin. Se sisälsi uuteen harrastukseeni liittyviä esineitä, vinyylejä. Emikan lättyä vielä oottelen.





Etsin itselleni iltapukua tulevaa ainejärjestömme vuosijuhlaa varten. En ikinä olisi uskonut, mutta löysin sen ekalla yrittämällä!! Vaatekriisi siis sujuvasti vältetty! Hintaa kaunokaisella oli naurettavat 20 euroa. Ostopaikka Luna Second Hand. Harmi, etten huomannut kysyä puvun alkuperästä. En yhtään tiedä miltä vuosikymmeneltä se on, mutta loistavan kuntonsa perusteella en usko sen olevan kovin iäkäs.

Hahaa, enpäs aiokaan paljastaa teille vielä koko totuutta, vaan joudutte odottamaan joulukuun alkuun. Tässä pientä vinkkiä kuitenkin.





(Tähän väliin pieni huomautus. Aloitin tämän postauksen laatimisen kahdeksalta illalla. Kello on nyt 1.15, ja saavuin juuri kotiin Kauppayhtiöltä. En toki ollut juhlimassa, vaan soittamassa levyjä, hyvänen aika. Kaikille, jotka tätä kyseistä tapahtumaa joutuivat todistamaan, syvimmät pahoitteluni. En yrittänyt tahallani pilata iltaanne. 
Onneks kohta tilaan levysoittimen kotiin, ni tiedän etukäteen, mitkä biiseistä on balladeja......)



Sain tänään vihdoin miestenpaitaproton sellaseen vaiheeseen, että viitsin ottaa siitä kuvan. Miestenvaatetus siis päättyi, ja nyt tuotteistamiskurssilla ohjeistamme paitojen valmistuksen ammattiopiston ompelijaopiskelijoille. Helmikuussa paidat nähdään näytöksessä, jee! 



Hah, mitä kankaita. Oikeaan paitaan ei tule aaltoprinttiä.



Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Sanonta ei kyllä mennytkään noin, mutta kello 2 en vaan jaksa välittää enää.

Muutto lähestyy, ja tiedekuntamme jokaisessa kerroksessa näyttää tältä.








Muuttolaatikot ei oo koskaan näyttäneet yhtä masentavilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti