Kello kuuden näytös oli ääriään myöten täynnä, mutta saimme hyvät paikat. Kello yhdeksän näytöksessä hääräsinkin takahuoneessa malleja pukemassa, ja lopuksi kävelin lavalle koko suunnittelija- ja pukijajoukon kanssa finaalissa.
En etukäteen hirveästi tiennyt Spektaakkelin juonesta tai muusta sisällöstä asujemme esittelyn lisäksi. Juontajat olivat perushauskoja, karismaattisia miehiä. Oon silti sitä mieltä, että meidän ensi vuonna järjestämä näytös on ilman juontajia läpimenevä taiteellinen pläjäys. Mut katsellaan sitä, kun aika on kypsä.
Visuaalit ja musiikit olivat aivan upeita. Lopun kuorolaulu oli todella kaunista, ja se jäi soimaan päähän.
Tässä teille muutamia pokkariräpsyjä, joista ei juuri mitään selkoa saa, mutta voi aistia hieman tunnelmaa.
Kuvattiin ystäväni kanssa myös järkkärillä, joten parempia kuvia tulossa lähipäivinä.
"väsynyt, mutta onnellinen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti