How

Tää on ollut viikon teemana keskusteluissa eräässä kahden hengen ystäväpiirissäni. Tai no, ehkä se oli koko vuoden teema. Onneks pian koittaa taas uusi vuosi. En voinut vastustaa kiusausta ostaa tätä sormusta, vaikka se näyttää mun prinssinakin kokosissa sormissa vähän tyhmältä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo sormus on musta monimerkityksellinen. En ala niitä tässä luettelemaan, vaan jokainen voi päätellä itse. Sen sanon, että tuo mittanauhan pätkä kuvaa tietysti opiskelemaani alaa, vaatesuunnittelua.

Sunnuntaina istahdan junaan, ja otan viikon irtioton tästä kaikesta. Eilen kävin viimeistä kertaa yliopistolla tänä vuonna. En pitänyt jäähyväispuhetta F-siivelle, jonne en tammikuussa palaa, sillä se olis ollut liian raskasta. Oon aivan käsittämättömän surullinen evakkoon joutumisesta, vaikka en vielä päivääkään oo väistötiloissa viettänyt. Juuri kun olin saanut mukavasti ystäviä muista tiedekunnista, meidät eristetään muusta yliopistosta ja teljetään keskenämme jonnekin jumalan selän taakse (pieni maustelu on näissä jutuissa paikallaan, mut totuutena kerrottakoon, että mun kodin ja sen kirotun opinahjon välillä on matkaa alle 4 km). Jos tätä olisin halunnut, olisin mennyt johonkin syrjäiseen taidekouluun, jossa asutaan kivassa kommuunissa ja vaikeroidaan yhdessä maailman tuskaa.

Olisin halunnut ostaa vaan tuon paperitähden ilman valoja, koska vastustan jouluvaloja (tuska), mutta myyjä pakotti mut ostamaan sisällönkin. Ei siinä mitään, jos se olis kuulunut hintaan, mutta hinta pompahtikin 12 euroa korkeammaksi. Kaiken lisäksi lamppu ei sisältynyt pakettiin, vaan jouduin erikseen käydä sen ostamassa.

Että sekin vielä!