Kolme yläkuvassa vasemmalla olevaa rannekorua on valmistanut kenialaiset naiset. Kaksi oikeanpuoleista eurooppalaiset miehet.
Siis, helmikorut ovat tulleet Reilun kaupan ruusukimppujen mukana.
Puukuutiokoru on muisto viime kesän jamboreelta. Leiriläiset keräsivät kuutioita nahkanauhaan eri ohjelmapisteiltä. Olin kovin harmissani, kun meille työntekijöille ei riittänyt nauhoja. Vaan eräänä loppuleirin päivänä tanskalainen ystäväni Morten odotti minua saunan edessä, ja antoi tuon mulle lahjaksi.
Narukorun sain puolestani vuoden 2007 jamboreella englantilaiselta ystävältäni Larryltä. Hän oli silloin vasta neljätoistavuotias. Eli aika näppärä käsistään teinipojaksi! Voi että, kun on ikävä kaikkia ulkomaan ystäviä. Unelmoin sellaisesta reissusta, että kiertäisin ainakin Euroopassa kaikkien läheisimpien kavereiden nurkat. Kävisin ainakin Islannissa, Tanskassa, Iso-Britanniassa, Irlannissa, Belgiassa, Hollannissa ja Italiassa.
Tää on mun ensimmäinen kesä luultavasti koko partiohistoriassani (15 vuotta!!!), kun en mene mihinkään partioleirille. En tiedä, miten päin tässä pitäisi olla. Ehkä löydän itseni vaistonomaisesti makuupussiin kääriytyneenä heinä-elokuun vaihteessa, jolloin suuret leirit yleensä ovat. Nyt on vaan ollut niin veto pois, etten oo edes noteerannut mitään ilmoittautumisaikoja. Viime viikonloppuna olis ollut meidän lippukunnan oma pieni leiri, mutta en sinnekään joutanut ruotsin takia.
Ja koko tämän ajan mun olis pitänyt kirjoittaa ruotsin referaattia. Styleby -lehden artikkelista, joten ei mitään turhan kuivaa hommaa, mutta kun on kyse ruotsista, ni on se aika kuivaa.
Huomenna meenkin yhteen jännään paikkaan, jossa en ole ennen käynyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti