Olin ihan varma, että se paljastuisi lumen alta kevään edetessä homehtuneena ja muotonsa menettäneenä, mutta ei, vaan se löytyi eteisen pipo/hanska/kaulahuivilaatikosta, jonka mielestäni olen kääntänyt nurin ainakin SATAAN kertaan. Tätäkään löytöä en olisi tehnyt ilman reippautta. Lähdin nimittäin aamukahdeksalta lenkille, ja tarvitsin päähäni sen yhden tietyn lenkkipipon, joka sijaitsi k.o. laatikossa.
Haluan nyt esitellä erään kauniin asian, jota ei oltu varmaan vuosiin ulkoilutettu, mutta ensimmäistä kertaa minun kanssa liikenteessä ollessaan sai rutkasti kehuja.
Kyseessä on isoäidiltä saamani laukku. En ollut edes huomannut kyseistä laukkua hänellä, enkä näin ollen mitenkään kinunut sitä itselleni. Isoäiti vaan kysyi, että kelpaisiko tällainen käsilaukku. Ai että kelpaisiko!
Isoäiti ei osannut sanoa, miltä vuosikymmeneltä laukku on, mutta se on kuulemma VANHA.
Ennen vanhaan on käsilaukut suunniteltu niiiin hyvin! Ihan täydellinen sisältä, sinne mahtuu kaikki tarpeellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti