12 tammikuuta 2010

Paluu arkeen + ei niin arkista haaveilua

Hepsankeikkaa! Tänään palasi tauolta ainoa tällä hetkellä elämääni rytmittävä asia, taidekoulu. Mulla oli kunnianhimoiset suunnitelmat mennä ennen taidekoulua käymään taidemuseossa, ja kirjoittaa näyttelypäiväkirjaa, mutta kahvittelu ystävän kanssa houkutteli enemmän. Huomenna tai viimeistään ylihuomenna menen näyttelyyn. Torstaina pääsen myös vihdoin sinne kampaajalle. En malta odottaa!













Hups, oon keskimmäisessä kuvassa vähän ohuempi kuin sivuilla. :D

kauluspaita - isin "vanha" (löysin käyttämättömänä jostain kaapin perältä)
kravatti - isin vanha kans
liivi - saatu ystävältä vaihtokaupassa, alkuperä H&M
laukku - Benetton
sukkikset - Seppälä








kello - muinainen syntymäpäivälahja




Nilkkojen sirouttamisesta noita talvipopoja ei voi syyttää, mut äääähhei se mitään!


Seuraavaa vouhotusta ei kannata ottaa turhan vakavasti.


Juteltiin joku päivä ystäväni kanssa sormuksista. Ei mistä vain sormuksista, vaan kihlasormuksista! Mullahan ei oo tietookaan kihloihin pääsemisestä, kun ei oo ketään kihlattavaakaan tiedossa, mut on se hyvä jo etukäteen vähän suunnitella!(lue: haaveilla)
Mullahan on sellanen ongelma, että mulla nousee helposti oksennus kurkkuun, jos nään jotain mielestäni tosi rumaa. Siis ihan vaan pinnallisessa mielessä (mitkään oikeat kauheudet ei kuulu tähän). Yks sellanen juttu, joka todennäkösesti sais mut laattaamaan on kultainen sormus. Haluaisin mielellään siis sellasen yllärikosinnan, eikä mitään yhdessä pitkään suunniteltua tylsää juttua. Ja kun ukko polvistuu, (okei ei tarvi polvistua, voi tehdä  jonkun persoonallisemman asennon, jos haluu. Vaikka joku kiva jooga-asento.) ja avaa sen sormusrasian, niin sieltä pitäis jotain hopeanväristä (yleensä valkokultaa) pilkottaa.

Tässä muutama esimerkki sormuksista, jotka voisin ihan helposti ottaa kihlasormuksekseni.





 Tätä mä rakastan.


 
Okei, tossa on kultaa, mut se onki tollasella hianolla tavalla.



Tää on vissiin miesten sormus (!!!), mutta mua viehättää tässä voi mustat kivet. Mun lyhyihin nakkisormiin sopii paremmin vähän kaposempi rinkula.


Nää kaks viimistä sormusta sai mun kyyneleet kihoamaan silmiin, joten se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa:

PAKKO SAADA.






Niin... kauniita..

En silti väitä, etteivätkö kyyneleet olis voineet johtua siitä, että samaan aikaan mun verkkokalvoille piirtyi näkymiä 4-numeroisista luvuista $-merkki perässään....

Mutta unelmointi on terveellistä! =)

sormukset krikawa.com

Mikä sormuksista miellyttää sinua eniten? :)
Vai onko kaikki ihan kaameita?

5 kommenttia:

  1. Hei oisit vielä laittanut jotain inhokkisormuksia! :D mä oon kyl ihan samaa mieltä, et valkokultaa sen olla pitää! En osais itekkää käyttää kultaa..

    t. Heisku Rollosta

    ps. Aitko hakea tänne vielä? Tee sit joku megapostaus sun ennakkotehtävistä ja paikoista jonne haet :)

    VastaaPoista
  2. Tottahan toki aion! Ja tsiljoonaan muuhunkin paikkaan. :) Kiitos postausideasta Heisku! <3

    VastaaPoista
  3. Vitsit Hellyseni,

    viimeksi kun näin Sohvin puhuttiin sen kanssa kihloihin menosta myöskin, mut ei sormuksista.

    Oksennatko sä mun häissä jos mulla on kultainen sormus? Tässä sormus asiassa taidan olla aivan liian perinteinen...
    Käytän tällä hetkellä oikeastaan pelkästään hopeisia koruja, mut mun mielestä hopeinen tai valkokultainen kihla-/vihkisormus on hiukan liian pliisu. Niin näyttävä tapahtuma kuin häät tarvitsee näyttävän muiston jolloin kultainen sormus on mun valinta.
    Olinko tarpeeks epäselvä mun perustelujen kanssa? :D

    VastaaPoista
  4. Hups... Tytti, Treelta :)

    P.S.
    Kiitos blogistasi, virkistävää luettavaa! ;D

    VastaaPoista
  5. Ei voi olla totta! Kirjotin tähän ylipitkän kommentin, mutta jotenki fiksusti sain sen kadotettua. :s En jaksa nyt koko stooria kirjottaa, mikä on ehkä ihan hyvä, koska siinä oli pienimuotoinen avautuminen mun suhteesta perinteisiin häihin ja avioliittoon..

    Lyhyesti:

    Tytti: En varmasti oksenna sun häissä! Ainoo "erite", jota musta tulee ulos on varmasti kyynelneste! :)

    Ja tuo sormusasia on täysin henkilökohtainen. Se mikä tuntuu ja näyttää parhaalta omassa sormessa (tai mihin sen sormuksen ikinä päättää laittaakin (Carrie, joka ei halunnut näyttää kihlatulta, ja ripusti sormuksen kaulaansa: "tää on tässä lähempänä mun sydäntä..."). Ja mä vakaasti uskon, että jos joku mua joskus kosii, ni hän tuntee mut sitten sen verran hyvin, että tietää mun maun. :) Siis sormusmaun!!

    VastaaPoista