(tuo valkoinen ei ole sitten PELKÄSTÄÄN pölyä, kun on vähän maali pöydästä lähtenyt)
Nämä Aarikan sydänkorvakorut sain ylioppilaslahjaksi. En ole aikaisemmin pahemmin välittänyt Aarikasta, mutta saatuani nuo korvikset, en ole paljon muita käyttänytkään. Vein englantilaiselle kaverilleni tuliaisiksi Aarikan Valo-rannekorun, jonka muistin antaa vasta Heathrow'lla, niin meinas tulla koru takas Suomeen. :D Niijuu, ja toiselle kaverille vein Aarikan Allu-snapsilasin. Lentokenttälahjat on jees.
Hyi, korvat on ällöjä.
Kaulassani roikkuu lähes aina tämä siskoltani 18-vuotislahjaksi saamani kaulakoru. Koru on täydellisen pituinen, ja sopii asun kuin asun kanssa. Renkaat ovat halkaisijaltaan 23 mm, joten juuri sopivan hillittyjä, mutta silti näkyviä. Olen päättänyt, etten ota miehekseni ketään ennen kuin hän on tajunnut ostaa tohon rinkulan, jossa lukee darling tai honey tms.! :D
Mulla oli tästä korusta otettu hieno kuva, josta muokkasin vielä hienomman kuvan, mut sitten mun kuvankäsittelyohjelma ei suostunut yhteistyöhön sen tallentamisessa.
Tämä rannekoru kuuluu vasempaan käteeni. Sain sen ystävältäni synttärilahjaksi, ja melkeinpä siitä lähtien on ranteessani roikkunut.
Oikean käden rannekorun on tehnyt naapurini, jolta sain korun yo-lahjaksi. Tää on niitä koruja, joita on pakko koskea ja väännellä koko ajan.
(vähän perspektiiviä korujen koista. ko'oista. 2 x koosta. p*rkele mistä lie :D)
Minusta lahjaksi saadut korut ovat vaan tsiljoona kertaa kivempia kuin itse ostetut. Niillä on usein sitä kuuluisaa "tunnearvoa". Haluaisin kokoelmaan vielä sormuksen/sormuksia, mutta se/ne mun pitää varmaan itse ostaa, niin tulee oikeen kokonen. En silti oo varma sopiiko mun nakkisormiin mitkään sormukset.. Ehkä joku megamassiivinen, niin sormet näyttäis kai sirommilta.
terveisin
sormi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti