Maanantaiaamuna

Aina kun teillä on mahdollisuus aloittaa viikko tekemällä lempiasioitanne, tehkää se. Mun ihana aamu koostui lempiblogieni lukemisesta, meikki- ja kampausideoiden etsimisestä muotilehdistä, hyvästä aamupalasta ja isosta mukillisesta hyvää teetä. Mä myös vähän opiskelin, eli maalasin tunnelmakuvia lastenvaateportfolioon ja piirsin villakangastakkini sisäpuolen. Taisinpa valita oikean alan!

Oli myös mahtavaa käydä syömässä muualla kuin yliopistolla, eli tällä kertaa virastotalolla, eikä vähiten siellä lounastavien komeiden poliisien takia. Lisäksi oli ihanaa matkustaa yliopistolle valoisan aikaan. 

Letitin hiukset yöksi neljälle pikkuletille, ja aamulla tulos oli tämä.

Se kauhea asia, joka mulle eilen tapahtui, on aika hyvin tämän kivan päivän aikana unohtunut, ja selityskin episodille löytyi. Olin yliopistolla seitsemään asti, ja luulin, että sieltä lähtee vielä bussi, vaan bussi ei koskaan tullutkaan. Yliopistolle ei päässyt enää sisälle, eikä lähipubikaan ollut jostain syystä auki. Ei muuta kuin kävelemään kohti kotia. Matkaa yli 4 kilometriä, lämpötila -20, jalassa vain parit legginssit ja kantamuksina iso kassi ja portfoliosalkku. Yläosaa onneksi lämmitti tekoturkki, villakangastakilla olisin tuskin selvinnyt. Matka kesti tunnin, sormien ja reisien tunnon palautuminen kolme tuntia. Tein aika monta tyhmää valintaa matkan aikana, kuten se, että en mennyt kolkuttamaan matkan varrella asuvan kaverin ovelle, ja se, että en tilannut taksia. Tänään mulle myös selvisi, että seitsemältä kyllä lähtee bussi, mutta se jostain käsittämättömästä syystä menee eri pysäkkien kautta kuin klo 16 lähtevä bussi, jolla oon aikasemmin mennyt. 

Taidan tästä lähtien kantaa aina toppahousuja mukana. Ne jalassa ei 4 kilometriä tunnu juuri miltään.