A-haa-elämys ja m-m-mmm-elämys

Täten lupaan ja vannon, että vastedes, kun tarvitsen jotain tavaraa, ihan mitä vain muuta kuin ruokaa tai alusvaatteita, menen ensin kirpputorille, ja vasta etsinnän epäonnistuttua siirryn uuden tavaran liikkeisiin.

(Johdanto ei sitten sovi suoraan seuraavaan, sillä pidin pienen tauon, ja sillä aikaa ajatus katkesi)






Olin tänään vähän kiertelemässä ja ostin kaupasta 73 eurolla:

Aterinten metsästys onkin aikamoinen tarina, enkä jaksa sitä nyt suurelle yleisölle selvittää. Lopputulos on kuitenkin se, että mulla on noin 7 pikkulusikkaa, 7 haarukkaa, 8 isoa lusikkaa ja 8 veistä...... Keräilen tota Hackmanin Flirt Hei-sarjaa. En tosin tarvitse niitä enempää tällä hetkellä. :D

Kapuskat on kenialaisten käsityöläisten tekemiä "reilun kaupan" tuotteita, mut ei siis varsinaisesti Reilun kaupan. Tuli kuitenkin hyvä mieli, vaikka tarkoitukseni oli ostaa suomalaista käsityötä.



Siirryin kaupunkikierrokseni lopulla kirpputorille, ja sain totaalisen a-haa-elämyksen.
Olen ollut ahkera kirpputorikoluaja muutaman vuoden, mutta aikaisemmin oon haalinut lähinnä vaatteita ja asusteita. Olin päättänyt jo aikoja sitten ostavani kaikki huonekalut ja muut sisustuselementit kirpputorilta. Mieleeni ei juolahtanut, että voisin löytää sieltä ihan kaiken tarvitsemani!



Kirpputorilta ostin n. 8 eurolla:

Lasinen uunivuoka (ei naarmuja tm. käytön jälkiä), puinen leikkuulauta (ei naarmuja (mielestäni erittäin outoa, kun on kyse esineestä, jota hakataan veitsellä), puupinta muutenkin hyvässä kunnossa), kauha (naarmuinen, mutta ehjä ja lähes ilmainen (50 snt) sekä juustohöylä ja juustoveitsi (Hackman).



Ihan vaan vertailun vuoksi Ikean vastaavat tuotteet:

Juustoveistä en löytänyt.

Tuotteiden hinta ilman juustoveistä 27,80. Euroa, ei kruunua.

Kuuluuko jonkun muunkin päässä sellainen "a haaaaa"?

Anyone?

Matkalla kaupungista kotiin (ja tietysti päinvastoin) on sillankorjaus menossa, ja tänään ei päässyt ajamaan edes sillan alta, vaan piti mennä kiertotietä.

Heijastinliivinen tyyppi seisoi keskellä tietä, joten pysäytin auton. Heijastinliivityyppi ei ollut ihan mikä tahansa tyyppi, vaan ihan syötävän hyvännäköinen nuori mies!!!!!

Yllätys, mulla meni ihan pasmat sekasin, ja kävimme seuraavanlaisen äänettömän keskustelun Eskon (Erittäin Seksikäs Kiertotielle Opastaja) kanssa:





minä: katson poikaa suoraan silmiin kysyvästi, ja taidan vähän kohautella olkiani
tarkoittaa -> "mitä mun kuuluu tehdä?" (siis ku mun edellä ajanut auto meni vielä, mutta mä en ollut varma, voinko mä vielä mennä)

Esko: liikuttaa huuliaan niin että joudun lukemaan niiltä (ei silti, aika kivat huulet oli..) ja osoittaa taakseen ja sitten sivulle
-> "ootko menossa tonne vai tonne?"

minä: osoitan ja taidan sanoa ääneen
-> "tonne"

Esko: liikuttaa huuliaan (tai mistä mä sen tietäsin, vaikka Eskokin olis ääneen puhunut?!?!!?) ja näyttää merkin
-> "okei, sitten odota"

molemmat: hymyilee, flirttailee, ei saa katsettaan irti, tietää että tää loppuu muutaman sekunnin kuluttua....
-> "teille vai meille?"

Esko: saa viestin radiopuhelimeensa ja odottaa ehkä sekunnin enemmän kuin tarvis, ja näyttää merkin, että saan jatkaa
-> "en millään haluis päästää sua menemään.."

minä: luon viimeisen katseen ja makuukammareimman hymyn, mitä siinä tilanteessa irtoaa, enkä meinaa osata ajaa enää lainkaan
-> "onko pakko mennä? eikö tuo jono takanani vois vielä hetken odottaa? ei sitten, jää hyvästi"

Juuri tuollaiset pienet ohikiitävät onnenhetket tekee arkielämästä niin makoisaa.

Ja tuollaisten takia huomaa, että on kesä, ja hormoonit hyrrää.